OECM (Other effective area-based conservation measures) -hankkeessa edistetään EU:n Biodiversiteettistrategian kansallisten sitoumusten toimeenpanoa määrittelemällä ja raportoimalla suojelualueverkoston ulkopuolisia luonnon monimuotoisuutta tukevia alueita Suomessa. Luonnon monimuotoisuutta tukevien alueiden tunnistaminen ja raportointi tuovat näkyväksi monimuotoisuuden säilyttämiseksi tehtyä työtä luonnonsuojelualueiden ulkopuolella. OECM-alueiksi nimettyjä alueita kutsutaan Suomessa monimuotoisuutta tukeviksi alueiksi.
Taustalla kansainväliset suojelutavoitteet
YK:n biodiversiteettisopimuksen (Convention on Biological Diversity, CBD) neuvotteluissa on saavutettu yhteisymmärrys siitä, että tiukan suojelun rinnalla myös muilla aluepohjaisilla toimenpiteillä (OECM, Other effective area-based conservation measures) on tärkeä rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Jäsenvaltiot hyväksyivät OECM-käsitteen sekä kriteerit näiden monimuotoisuutta tukevien alueiden tunnistamiseksi vuoden 2018 osapuolikokouksessa (CDB COP 14).
Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategian tavoitteeseen pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä. Yksi strategian avaintavoitteista on suojelupinta-alan kasvattaminen niin, että 30 prosenttia EU:n maa- ja merialueista on oikeudellisen suojelun piirissä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan luontoarvojen turvaamista myös muualla kuin varsinaisilla luonnonsuojelualueilla.
Suomessa suojelutavoitteeseen on tähän saakka laskettu pääosin tiukasti suojeltuja luonnonsuojelualueita. Kansainvälisesti määriteltyjen kriteerien avulla voidaan huomioida paremmin myös muita aluerajauksiin perustuvia toimia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi.
Monimuotoisuutta tukevat alueet Suomessa
Monimuotoisuutta tukevaksi alueeksi voidaan tunnistaa selkeästi rajattu, luonnon monimuotoisuutta ylläpitävä tai edistävä alue, jota hoidetaan tai hallinnoidaan niin, että tunnistetut luontoarvot säilyvät pitkäjänteisesti. Samalla turvataan monimuotoisuuteen liittyviä ekosysteemitoimintoja ja -palveluja sekä soveltuvin osin kulttuurisia, henkisiä, sosioekonomisia tai muuten paikallisesti merkityksellisiä arvoja. Selkeimpiä monimuotoisuutta tukevia alueita Suomessa ovat esimerkiksi metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Erityisen paljon potentiaalisia alueita on valtion monikäyttömetsissä, joissa luontoarvoja on tunnistettu ja turvattu osana metsätalouskäyttöä
Suojelualueista poiketen OECM-määritelmän mukaisen monimuotoisuutta tukevan alueen hoidon tavoitteen ei tarvitse ensisijaisesti olla luontoarvojen suojelu, jos sen hallinta ja käyttö tosiasiallisesti ylläpitää tai edistää luonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisuutta tukevia alueita voivat olla esimerkiksi maisemanhoitoalueet, kuntien virkistyskäyttömetsät, maatalouden ympäristösopimuksilla hoidettavat perinnebiotoopit tai erilaiset käyttö- tai liikkumisrajoitusalueet, joilla on tunnistettu monimuotoisuusarvoja. Mahdollisia uusia monimuotoisuutta tukevia alueita voi syntyä EU:n ennallistamisasetuksen kansallisen toimeenpanon myötä sellaisille ennallistamiskohteille, joilla saavutetaan riittävät monimuotoisuusarvot. Alueiden hyväksyminen edellyttää OECM-kriteerien täyttymisen tarkastelua ja seurantaa.
Monimuotoisuutta tukevilla alueilla toiminta on suunniteltu siten, että alueella tunnistetut luontoarvot turvataan pitkäjänteisesti osana muuta käyttöä. Turvaaminen voi perustua lailla säädettyihin velvoitteisiin, maanomistajan omaan päätökseen tai esimerkiksi hoitosopimuksiin. OECM voi myös kannustaa kehittämään joitain olemassa olevia alueellisia suojelutoimia niin, että OECM-kriteerit täyttyvät, mikä voi johtaa suojelutason parantumiseen. Olennaista on, että monimuotoisuuden tukeminen lähtee maanomistajan tai alueen hallinnoijan lähtökohdista. Alueiden raportoiminen ei siis tuo maanomistajalle uusia velvoitteita tai tiukennuksia alueiden käyttöön.
Mitä?
OECM (Other Effective Area-based Conservation Measures) tarkoittaa muita kuin varsinaisia luonnonsuojelualueita, joiden käytössä turvataan tehokkaasti ja pitkäjänteisesti kyseisellä alueella esiintyvät luontoarvot. OECM-alueita kutsutaan Suomessa monimuotoisuutta tukeviksi alueiksi.
Miten?
Monimuotoisuutta tukevat alueet vaihtelevat alueen ekologisten erityispiirteiden ja niillä esiintyvien luontoarvojen turvaamiskeinojen mukaan. Alueiden käyttöön voi kuulua perinteisiä maankäyttötapoja, käytön ulkopuolelle rajattuja alueita, kestävän metsätalouden käytäntöjä tai muita monimuotoisuuden turvaamisen keinoja. Alueen käytöllä ja rajauksella tulee olla oikeudellinen perusta tai aluetta hallinnoivan tahon päätös, ja alueen luontoarvojen säilymistä on seurattava.
Miksi?
Monimuotoisuutta tukevat alueet auttavat tunnistamaan suojelualueiden ulkopuolisia alueita, joilla maanomistajat edistävät luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Monimuotoisuutta tukevien alueiden turvaaminen auttaa ylläpitämään ekosysteemipalveluita ja hallitsemaan luonnonvaroja kestävästi. Monimuotoisuutta tukevien alueiden osoittaminen on olennainen osa EU:n biodiversiteettistrategian kansallisten sitoumusten toimeenpanoa 30 % suojelutavoitteiden kohdentamisessa vuoteen 2030 mennessä.
Hankkeen toteutus
Hankkeen koko nimi: Muut aluepohjaiset suojelukeinot OECM – Aineistojen tarkastelu ja raportoinnin kehittäminen osana EU:n BD strategian sitoumusten toimeenpanoa – Syken ja Luken yhteishanke
Kansallinen työryhmä on selvittänyt OECM-määritelmän soveltamista Suomessa ja julkaissut vuonna 2022 aiheesta raportin: ”Suojelualueverkostoa tukevat luonnon monimuotoisuutta turvaavat alueet Suomessa”. Ympäristöministeriön käynnistämä Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen yhteishanke jatkaa tätä työtä tarkastelemalla ja määrittämällä pinta-aloja aluetyypeistä, jotka voivat arvion mukaan täyttää monimuotoisuutta tukevan alueen kansainvälisen määritelmän. Hyväksytyt alueet raportoidaan vuonna 2025 ensimmäistä kertaa luonnonsuojelualueiden ohella kansainvälisiin tilastoihin. Suomen luonnonsuojelu- ja monimuotoisuutta tukevien alueiden yhteispinta-aloja seurataan EU:n Biodiversiteettistrategian suojelutavoitteiden toteutumisen mittarina.
Monimuotoisuutta tukevien alueiden määrittely vaatii alueiden tarkastelua ja analysointia sekä OECM-kriteerien täyttymisen että paikkatiedon hallinnan osalta. Työn ensimmäinen vaihe on arviointi- ja hyväksymismenetelmän luominen. Tämä tehdään pilotoimalla arviointi- ja raportointiprosessia selkeimmin OECM-kriteerit täyttävillä alueilla. Pilotointivaiheen jälkeen muiden monimuotoisuutta tukevien alueiden tunnistaminen ja kehittäminen yhdessä maanomistajien kanssa on helpompaa.
Ympäristöministeriö hyväksyy kunkin alueen tai aluekokonaisuuden monimuotoisuutta tukevaksi alueeksi hankkeessa tehdyn arvioinnin ja hallinnoivan tahon hakemuksen perusteella. Alueita hallinnoivat tahot päättävät siis itse OECM-statuksen hakemisesta. Suomen ympäristökeskus on vastuussa OECM-alueita koskevien paikkatietojen raportoinnista Euroopan yhteiseen suojelualuetietokantaan (Nationally Designated Areas, NatDA).
OECM-hankkeella on neljä päätavoitetta:
- Esittää työnjako organisaatiokohtaisista rooleista, vastuista ja resurssitarpeista monimuotoisuutta tukevien alueiden selvittämisessä ja raportoinnissa.
- Koota pinta-alatiedot OECM-työryhmän raportissa tunnistetuista aluetyyppistä, jotka jo pääosin täyttävät monimuotoisuutta tukevien alueiden kriteerit, sekä saattaa alueiden paikkatiedot hyväksymisprosessin jälkeen raportoitavaksi Euroopan ympäristökeskuksen ylläpitämään suojeltujen alueiden tietokantaan (Nationally Designated Areas, NatDA).
- Työryhmän raportissa on myös tunnistettu aluetyyppejä, jotka eivät sellaisenaan täytä monimuotoisuutta tukevan alueen kriteereitä. Tavoitteena on koota näiden osalta esitys toimenpiteistä ja tietojen täydennyksistä, joita tarvitaan alueiden kehittämiseksi OECM-kriteerit täyttäviksi.
- Laatia tiedonhallintasuunnitelma monimuotoisuutta tukevien alueiden raportointiprosessista ja -käytännöistä sekä pilotoida kriteerit täyttävien aluetyyppien avulla tiedonhallinta- ja raportointiprosesseja.
Hyödyllisiä linkkejä:
Lisätietoja:
- Ilona Aalto, OECM-hankkeen koordinaattori, Suomen ympäristökeskus (Syke), etunimi.sukunimi@syke.fi