Suomen sammallajisto ja sen levinneisyys tunnetaan kohtuullisen hyvin. Tästä huolimatta lähes joka vuosi löytyy maastamme uusia lajeja ja tieto levinneisyydestä karttuu. Viime vuosina levinneisyystietojen kartuttamisessa ovat olleet mukana paitsi monet pitkään sammalia harrastaneet myös huomattava joukko uusia sammalharrastajia. Levinneisyystaulukoiden taustalla olevien näyte- ja kirjallisuustietojen kokoamisesta vastaavat työryhmän pitkäaikainen jäsen Tauno Ulvinen sekä sihteeri Kati Pihlaja.
Koko lajiston levinneisyyden tuntemus ja levinneisyydessä tapahtuneiden muutosten dokumentointi on elintärkeää mm. uhanalaisuuden arvioinnin ja lajien suojelutyön kohdentamiseksi.
Suomelle uutena lajina löytyi vuonna 2012 mm. maailmanlaajuisesti harvinainen tundrakinnassammal (Scapania tundrae, CR).
© Riikka Juutinen
|
Lettokehräsammal (Moerckia hibernica, NT, RT) on hyvä esimerkki lajista, josta on saatu runsaasti uutta tietoa viime vuosien aikana. Nimikin on muuttunut etelänkehräsammalesta lettokehräsammaleksi. © Riikka Juutinen.
|
Sammaltyöryhmän sihteeri ja muut jäsenet ottavat mielellään vastaan tietoja lajien levinneisyyden kannalta kiinnostavista havainnoista. Näytteet, joihin havainnot perustuvat, tulee tallettaa jonkin luonnontieteellisen museon kokoelmiin. Vain tallennettu näyte on pysyvä dokumentti tehdystä havainnosta. Lutukassa 4/2011 on annettu ohjeita levinneisyystietojen toimittamisesta ja sihteeri opastaa tarvittaessa.
Suomessa käytettävä sammalten nimistö ja lajien levinneisyys eliömaakunnissa
Suomen sammalien nimistö (tieteellinen nimi auktoreineen sekä suomen- ja ruotsinkielinen nimi) ja esiintyminen maamme luonnonmaantieteellisissä eliömaakunnissa julkaistiin Suomen uhanalaiset sammalet -kirjan liitteessä 1 (Ulvinen, T. ja Syrjänen, K. 2009. Suomen sammalten levinneisyys eliömaakunnissa. Julk.: Laaka-Lindberg, S., Anttila S. ja Syrjänen, K. (toim.) Suomen uhanalaiset sammalet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Ympäristöopas. S. 309–342 s.). Nimistö on vuosien 2017–2021 aikana kokonaan päivitetty ja vastaa nyt vuonna 2020 julkaistua Euroopan sammalnimistön checklistiä (Hodgetts ym. 2020). Levinneisyystiedot on saatettu ajan tasalle keväällä 2023. Kymmenenteen taulukkoversioon kootut eliömaakunnalle uudet havainnot on julkaistu Memoranda Societatis pro Fauna et Flora Fennica -sarjassa.
Suomen sammalien nimistöviitteenä raporteissa ja selostuksissa tulee käyttää alla olevaa viimeisintä taulukkoversiota. Samat tiedot löytyvät myös Lajitietokeskuksen Laji.fi -portaalista. Taulukko päivitetään seuraavan kerran vuonna 2025.
Lajien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa sekä sammalten alueellinen uhanalaisuus
Sammaltyöryhmä ylläpitää lisäksi taulukkoa Suomen sammalten esiintymisestä metsäkasvillisuusvyöhykkeillä. Ensimmäisen kerran taulukko julkaistiin Suomen sammalet -kirjassa 2002 (kts alla). Sammalten metsäkasvillisuusvyöhykkeittäinen alueellinen uhanalaisuus on arvioitu vuonna 2020. Metsäkasvillisuusvyöhykkeiden laajuuden vuoksi sammaltyöryhmä on jakanut ne alueellisten ympäristökeskusten tai nykyään ELY-keskusten ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueiden alueisiin. Taulukon seuraava päivitysajankohta on avoin.
Suomenkielinen nimistö löytyy "Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa" -taulukosta.
Kiiltosirppisammal (Hamatocaulis vernicosus, NT, RT). © Riikka Juutinen.
|
Koivulettoa. © Riikka Juutinen.
|
Lähde Sodankylän Pomokairassa.
© Riikka Juutinen.
Suomen sammalten ekologia
Monet sammalet ovat vaateliaita elinympäristöspesialisteja. Suomen sammalet -kirjassa esitetyissä ekologiataulukoissa on tietoa lajien kasvupaikoista ja elinympäristövaatimuksista, lisääntymisekologiasta sekä kannan tilasta. Lajisto, nimistö ja levinneisyystiedot ovat jonkin verran muuttuneet ja uhanalaisuusarviointi on vuoden 2000 arvioinnin mukainen. Perustiedot lajien ekologista ovat kuitenkin edelleen paikkansa pitävät.
Kuusamon sammalet
Nordic Bryological Society ja sammaltyöryhmä retkeilivät vuonna 2014 Kuusamossa. Retkeilyä varten laadittiin yksityiskohtainen luettelo Kuusamon eliömaakunnan sammalista.