Suomen ympäristökeskus (Syke) selvittää meriroskan määrää, levinneisyyttä ja vaikutuksia Itämeressä sekä roskan lähteitä ja reittejä mereen. Kehitämme toimenpiteitä, joilla roskaantumista voidaan vähentää. Tavoitteenamme on tukea merenhoitoa ja pyrkiä kohti meriroskavapaata tulevaisuutta.
Mikromuovitutkimukset ovat erikoisalaamme. Keräämme tietoa mikromuovista ja sen määristä avomerellä, sedimentissä sekä erilaisissa merieliöissä planktonista kaloihin. Lisäksi teemme kokeellista laboratoriotyötä, jonka avulla tutkimme mikromuovien kulkeutumista ja vaikutuksia Itämeren ravintoverkossa. Tutkimme myös jätevedenpuhdistamojen ja hulevesien merkitystä mikromuovien reitteinä vesistöihin.
Meren roskaantuminen on merkittävä ympäristöongelma
Merten roskaantuminen on viime aikoina yhä suurempaa huomiota saanut ympäristöongelma. Merten roskat voivat koostua useista erilaisista kiinteistä materiaaleista kuten muovista, kumista, metallista, paperista ja tekstiileistä. Kelluvasta roskasta valtaosa on muovia ja se on pääasiassa peräsin maalla tapahtuvista toimista.
Maailmanlaajuisesti merkittävimpiä roskien päästölähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot, roskaaminen sekä laiton roskien dumppaus. Myös jokien rooli roskien kuljettajana voi olla merkittävä. Mereltä peräisin olevat roskat syntyvät lähinnä liikenteestä, kalastuksesta ja vesiviljelystä.
Rannoille huuhtoutuva näkyvä roska muodostaa vain noin 15 % kaikesta meriroskasta. © Maiju Lehtiniemi
Meressä roskat voivat kellua pinnalla, vajota syvempiin vesikerroksiin tai pohjalle, kulkeutua virtausten mukana pitkiäkin matkoja, huuhtoutua rannalle, tai pahimmassa tapauksessa päätyä osaksi ravintoverkkoa.
Roskaantumisella on haitallisia vaikutuksia sekä meriekosysteemille että ihmisille. Merieläimistä etenkin nisäkkäät, linnut ja kalat voivat takertua roskaan. Roskien syömisestä puolestaan saattaa koitua haittaa monenlaisille merieliöille. Rannalla lojuvat roskat, kuten lasi tai metalli voivat vahingoittaa rannoilla liikkujia, minkä lisäksi roskat vaikuttavat viihtyvyyteen. Roskien poistosta aiheutuu merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suuri osa roskista hajoaa meriympäristössä hyvin hitaasti tai ei ollenkaan, kuten esimerkiksi muovi, metalli ja lasi.
Muoviroskat erityisen haitallisia
Mikroroska voi nieltyinä aiheuttaa mekaanisia vaurioita esimerkiksi ruoansulatuskanavassa sekä siirtää haitallisia aineita eliöihin. Muovikuulia myrsidiäyriäisen mahassa. Kuva laboratoriokokeesta. © Maiju Lehtiniemi
Muovin tuotanto on kasvanut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Merissä olevan roskan ja tuotetun muovin määrät kulkevat käsi kädessä. Muoviroskan osuus kaikesta Itämeren rannoilta kerätystä roskasta vaihtelee 30–80 % välillä. Muoviroska on luonnossa erityisen ongelmallista, sillä muovit ovat pitkäikäisiä, hajoavat pienemmiksi hiukkasiksi ja voivat sisältä haitallisia kemikaaleja.
Osa meriroskasta on niin sanottua mikroroskaa, jota on ihmissilmin mahdotonta havaita. Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Hajoavasta muoviroskasta lähtöisin oleva mikroroska on erityisen haitallista, koska se soveltuu kokonsa puolesta monien merieliöiden, kuten lintujen, kalojen ja selkärangattomien ravinnoksi.