Järven sisäisestä kuormituksesta aiheutuvia ravinteita poistetaan uudella menetelmällä – tutkimuskohteena Inkoon Linkullasjön

Uutinen 26.9.2023 klo 11.37
Linkullasjön_vesinäytteenotto
Ennen uuden kunnostusmenetelmän suunnittelua Linkullasjön-järvestä otettiin vesi- ja sedimenttinäytteitä. Laura Härkönen ottamassa vesinäytettä kesäkuussa. © Kuva: Kaarina Lukkari

Järven sisäinen kuormitus voi pitää järven ravinnepitoisuuden korkealla, vaikka ulkoinen kuormitus olisi saatu kuriin. Sisäisessä kuormituksessa veteen vapautuu pohjasta ravinteita, joita sinne on aikojen kuluessa kertynyt.

”Järvien kunnostuksen yhteydessä pyritään usein ehkäisemään ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä esimerkiksi hapetuksen avulla tai äärimmäisissä tapauksissa kemikaalikäsittelyin. Tämä ei kuitenkaan yleensä tuota pysyviä tuloksia, vaan saattaa jopa hidastaa järven toipumista pitkällä tähtäimellä. Siksi tarvitaan uusia menetelmiä”, kertoo erikoistutkija Laura Härkönen Suomen ympäristökeskuksesta (Syke).

Pysyvämmän ratkaisun voi tarjota pohjanläheiseen veteen vapautuneiden ravinteiden poisto: Hapetonta, ravinnepitoista alusvettä pumpataan hiekkasuodattimelle ja puhdistettu vesi palautetaan takaisin järveen.

”Alusveden poisto, suodatus ja palautus kunnostettavaan järveen soveltuu hyvin esimerkiksi kesäaikaan lämpötilakerrostuville järville. Niiden viileä pohjanläheinen alusvesi kärsii hapettomuudesta. Tällöin fosforia vapautuu alusveteen. Vapautuneet ravinteet saadaan sitten pumpattua alusveden mukana puhdistukseen”, kuvailee dosentti Leena Nurminen Helsingin yliopistolta.

Linkullasjön-järvellä tehtiin tänä kesänä taustaselvityksiä

Alusveden suodatusmenetelmä soveltuu parhaiten syville reheville järville. Seuraavaksi menetelmää aletaan testata Inkoon Linkullasjön-järvellä. Järvi on kooltaan 0,6 neliökilometriä. Järven keskisyvyys on 4,2 metriä ja suurin syvyys 6,6 metriä.

Järvestä on otettu vesi- ja sedimenttinäytteitä tänä kesänä toukokuusta syyskuuhun. Taustaselvitykset luovat perustan alusveden suodatusmenetelmän suunnittelulle. Ne antavat myös lisätietoa Linkullasjön ekologisen tilan luokittelulle. Selvitysten perusteella Linkullasjölle suunnitellaan suodatusmenetelmä, ja alusveden puhdistus käynnistetään ensi kesänä.

”Valuma-alueelle sovitettava puhdistusyksikkö tulee suunnitella kunkin kunnostuskohteen ominaispiirteet huomioiden, siksi hyvä taustatyö kohteella on oleellista. Esimerkiksi alusveden rautavarasto tulee selvittää, jotta osataan arvioida, miten alusveden liukoinen fosfori käyttäytyy pumppausprosessin aikana”, kertoo Leena Nurminen.

Linkullasjön
Inkoon Linkullasjön-järvi on rehevöitynyt. Järven kunnostus edellyttää uusien menetelmien käyttöönottoa sisäisen kuormituksen vähentämiseksi. © Kuva: Laura Härkönen

Lahden Kymijärvellä testaus on jo käynnissä

Alusveden suodatusta on jo pilotoitu Lahden Kymijärvellä muutaman vuoden ajan. Kymijärvi on kooltaan 6,5 neliökilometriä. Sen keskisyvyys on 2,6 m metriä ja suurin syvyys 11 metriä. Järvellä on selkeä syvännealue, jossa esiintyy säännöllisesti hapettomuutta, jolloin syvänteen alusveden liukoisen fosfaattifosforin pitoisuus nousee korkeaksi.

Kymijärven hapetonta alusvettä pumpataan kerrostuneisuuden aikaan hiekkasuodattimelle ja palautetaan kosteikon kautta takaisin järveen. Esimerkiksi pumppausvirtaamalla 10 litraa sekunnissa järvi voisi laskennallisesti vaihtaa ekologista laatuluokkaa tyydyttävästä hyvään 13 vuodessa.

Kymijärven fosforirikas alusvesi pumpataan hiekkasuodattimelle (oikealla) ja kierrätetään kosteikon kautta takaisin järveen. © Kuva: Kari Sainio

Kymijärvellä testattua menetelmää kehitetään edelleen Linkullasjön-järvellä osana Ravinteet Poistoon: Alusveden suodatusmenetelmän sovellettavuus (RaPo) -hanketta. Hanketta vetää Suomen ympäristökeskus (Syke)ja se toteutetaan yhdessä Helsingin yliopiston kanssa. Tutkimusta rahoittaa ympäristöministeriö. ”Tavoitteenamme on kehittää alusveden suodatusmenetelmän kustannustehokkuutta ja monistettavuutta ja siten tukea vesistöjen hyvän ekologisen tilan saavuttamista”, summaa Laura Härkönen.

Järvien ravinnepitoisuuksien noususta aiheutuva rehevöityminen heikentää järvien ekologista tilaa, uhkaa useita järviluontotyyppejä ja lajeja sekä vähentää järvien virkistyskäyttöarvoa. Järviä on kunnostettu Suomessa jo 1960-luvulta lähtien, mutta järvien hyvän ekologisen tilan tavoitteesta ollaan jäljessä. Järvien kunnostus edellyttää sekä ulkoisen kuormituksen merkittävää vähentämistä että uusien menetelmien käyttöönottoa sisäisen kuormituksen vähentämiseksi.

Lisätietoa

Erikoistutkija Laura Härkönen, Suomen ympäristökeskus (Syke), etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. +358 295 251 009

Dosentti Leena Nurminen, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi@helsinki.fi, puh. +358 294 158 990

Ravinteet Poistoon: Alusveden suodatusmenetelmän sovellettavuus (RaPo)


Kohderyhmä: