Etusivu
>
Tutkimus & kehittäminen
>
Luonto
>
Asiantuntijatyö
>
METSO-ohjelma
>
Tietoa luonnonhoidosta
>
Puustoisten perinneympäristöjen hoito

Puustoisten perinneympäristöjen hoito

Hankkeen tausta

Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittämishanke on maa- ja metsätalousministeriön rahoittama metsien ympäristönhoitoa ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä tukeva valtakunnallinen yhteistyöhanke. Se tukee myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn toteutusta.

Hanketta toteuttavat Suomen ympäristökeskus, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Rannikon metsäkeskus ja Lounais-Suomen metsäkeskus. Se toteutetaan vuosina 2011–2012. Hanke jatkaa vuonna 2010 Suomen ympäristökeskuksen vetämän yhteistyöhankkeen "Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen" kokemusten pohjalta perinneympäristöjen hoidon kehitystyötä yksityismailla.

Perinteisen maankäytön muovaamaa maisemaa Raaseporissa. Galgbergetin niitty ja hakamäki. Kuva: Rasmus Ingus.

Uusien kohteiden etsintää

Hankkeen tavoitteena on edistää puustoisten perinneympäristöjen hoitoa suojelualueiden ulkopuolella sijaitsevilla yksityismaanomistajien mailla. Erityisesti keskitytään kohteisiin, joita ei voida hoitaa maatalouden ympäristötuen erityistukien avulla. Tavoitteeseen pyritään tehostamalla hoidettavien kohteiden etsintää sekä jakamalla ja soveltamalla eri tahojen keräämää ja tallentamaa perinneympäristötietoa.

Perinneympäristöjensä hoidosta kiinnostuneita maanomistajia etsitään aktiivisesti erityyppisillä kyselyillä ja tiedottamisella. Tärkeää on löytää uusia potentiaalisia hoitokohteita ja huomioida kohdekohtaisesti maanomistajan oma lähtötilanne. Lisäksi yritetään ratkaista maanomistajan kohtaamat käytännön ongelmat hoitotiedon saatavuudessa ja hoidon järjestämisessä.

Hankkeessa on tarkoitus löytää nopea ja tehokas keino umpeenkasvaneen perinnemaisemakohteen tunnistamiseksi ja arvottamiseksi. Kuva: Annika Harlio

Ohjeistusta laaditaan

Hankkeessa laaditaan lyhyt sovellettu ohje metsäkeskuksille mahdollisten hoitokohteiden nopean arvioimisen ja arvottamisen perustaksi. Hankkeen aikana pyritään yhdenmukaistamaan vanhaa hoitokohdetietoa perinneympäristöistä ja jakamaan sitä kiinnostuneille tahoille. Muutaman rajatun kohdealueen (kunnan/kylän) maanomistajille lähetetään kirje, jossa puustoisten ympäristöjen hoidosta kiinnostuneita kannustetaan ottamaan yhteyttä paikallisen metsäkeskuksen luonnonhoidon asiantuntijoihin.

Hanke antaa maanomistajille monimuotoisen luonnonhoidon suunnitteluun liittyvää hoito- ja lajistotietoa heidän omista kohteistaan. Muutamalla pilottikohteella syvennytään hoitoon liittyviin kysymyksiin ja monikäytön ideointiin lähemmin maanomistajien kanssa. Hankkeista saatujen uusien kokemusten pohjalta päivitetään maanomistajille suunnattu esite ja pohditaan kohteiden monimuotoisuuden hoitoon liittyvien erilaisten haasteiden ratkaisumalleja.

Hankeosapuolet tutustumassa Varsinais-Suomen perinnemaisemayhdistyksen ylläpitämään Kotiniittyyn Salon Märynummella. Kuva: Annika Harlio

Toisena hankevuonna (2012) järjestetään asiantuntijoille ja suurelle yleisölle suunnattu koulutustilaisuus/seminaari perinneympäristöjen tilasta ja hoidosta osana talousmetsien luonnonhoitoa ja sen kehittämistä.



	Ryhmämme sai ystävällisen vastaanoton perinnemaiseman hoitajilta! Kuva: Annika Harlio

Hankkeessa tapahtunutta

Hankeosapuolet tutustuivat hoidettuihin ja hoitamattomiin puustoisiin perinneympäristöihin Raaseporissa ja Inkoossa 9.6.2011. Maastoretkeilyn yhteydessä pohdittiin käytännön metsäkeskuksen toimijoiden käyttöön suunnatun lyhyen perinneympäristöarvioinnin ja sen vaatiman dokumentoinnin perusteita. Samalla kokeiltiin ja kehitettiin hankkeessa tehtyä alustavaa versiota lomakkeesta uusien hoitokohteiden ja niissä tarvittavien tausta- ja luontotietojen tiedonkeruussa. 11.10.2011 pidettiin maastokoulutuspäivä Salon ympäristössä, jolloin perehdyttiin lisää potentiaalisten kohteiden tunnistamiseen.

19.10.2011 kävimme Turun saaristossa tarkastamassa ja inventoimassa kirjekyselyyn vastanneiden maanomistajien maiden sopivuutta puustoisiksi perinneympäristökohteiksi. Useat kohteet olivat lupaavia ja keskustelut maanomistajien kanssa jatkuvat siitä, haluavatko he osallistua METSO-ohjelmaan. Vuonna 2012 on tarkoitus kartoittaa suurempia aluekokonaisuuksia, jotta jatkohoidon ja laidunnuksen suunnittelu koordinoidusti olisi mahdollista. Jos maanomistajat ovat kiinnostuneita, voi saaristossa tulevaisuudessa olla taas pitkän tauon jälkeen laiduneläimiä pitämässä yllä saaren monimuotoista luontoa ja lajistoa.

Seminaari Laitilassa 4.–5.9.2012

Hanke järjesti yleisölle avoimen seminaarin Laitilassa 4.–5.9.2012. Kaksipäiväiseen koulutustilaisuuteen sisältyi asiantuntijapuheenvuoroja ja maastokäyntejä lähialueiden hoitokohteissa.

Kutsu Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen -seminaariin, 4.-5.9.2012 Laitila

Asiantuntijat kertovat hankkeesta, puustoisten perinneympäristöjen lajistosta ja erilaisista hoitotoimenpiteistä. Osallistujat pääsevät tutustumaan lähialueiden hoitokohteisiin maastossa retkeillen. Seminaarin toisena päiväna vieraillaan erilaisilla
perinneympäristökohteilla.

Ohjelma 4.9.2012
9.00 Aamukahvi
9.30 Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen -hanke
Harri Tukia, vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus Tukia04092012.pdf (3,0 Mt)
9.45 Maanomistajan ja karjatilallisen puheenvuoro
Antti Mustonen
10.00 Taustaa puustoisista perinneympäristöistä
Hannele Kekäläinen, ylitarkastaja, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Kekäläinen04092012.pdf (4,4, Mt)
10.30 Perinneympäristöjen hoito- ja tukiohjelmat - viranomaispuheenvuoro
Leena Lehtomaa, ylitarkastaja, Varsinais-Suomen ELY-keskus Lehtomaa04092012.pdf (360 kt)
11.00 Perinneympäristöjen hoitoon liittyvät käytännön haasteet
Panu Kunttu, metsäasiantuntija, WWF Suomi Kunttu04092012.pdf (3,0 Mt)
11.30 Puustoiset perinneympäristöt matkailubisneksessä
Airi Matila, metsäasiantuntija, Tapio
12.00 Viranomaispuheenvuoro Metsäkeskuksesta
Janne Uitamo, viranomaispäällikkö, Metsäkeskus Lounais-Suomi Uitamo04092012.pdf (280 kt)
12.30 Lounas (omakustanteinen)
13.15 Lähtö läheisille maastokohteille.
n. 17.00 Päivän päätös

Ohjelma 5.9.2012
9.00 Kokoontuminen Laitilan Kievarin edessä
9.15 - 16.00 Vierailukäyntejä Varsinais-Suomen perinneympäristökohteilla

Syksyllä 2012 hanke järjestää Pohjois-Viroon suuntautuvan opintomatkan 10.–11.09, sekä erilaisia hankkeen sisäisiä vierailukäyntejä Etelä-Suomessa sijaitseville hoitokohteille.

Hankkeen yhteistyöryhmä tutustumassa Raaseporin puustoiseen perinneympäristöön 9.6.2011. Kuva: Annika Harlio.

Puustoinen perinneympäristö voi olla myös osa maisemallisesti arvokasta muinaismuistolain suojelemaa kohdetta (Raaseporin linnanrauniot). Kuva: Annika Harlio.

Lampaat ovat tehokkaita perinneympäristöjen hoitajia. (Lammaslaidun Raasepori.mov, YouTube)

Tausta

Useimpien perinnebiotooppien pinta-ala on vähentynyt yli 90 % viimeisen 50 vuoden aikana. Määrän vähentyminen johtuu suurimmaksi osaksi laidunnuksen ja niiton loppumisesta sekä pellonraivauksesta ja metsittämisestä. Mikään perinnebiotooppi ei säily ilman oikeanlaista ja jatkuvaa hoitoa. Uusimman uhanalaisuusarvion mukaan perinnebiotoopeilla on 214 erittäin tai äärimmäisen uhanalaista lajia. Puustoisilla perinnebiotooppeilla uhanalaisia tai vaarantuneita lajeja on 46.

Laidunnuksen loppumisen seurauksena umpeen kasvava hevoshaka. Kuva: Harri Tukia.

Niittyjä, ketoja ja hakamaita suosiva kartioakankaali (Ajuga pyramidalis). Kuva: Rasmus Ingus.

Hakamaat, sekametsälaitumet, kaskeamisen tuloksena syntyneet lehtimetsät ja lehdesniityt ovat äärimmäisen uhanalaisia luontotyyppejä. Hakamaiden turvaaminen luontotyyppinä vaatisi nykyisten alojen lisäksi noin kolminkertaisen pinta-alan kunnostamista ja saattamista perinteisen kaltaisen hoidon piiriin. Metsälaitumien turvaaminen vaatisi nykyisten lisäksi noin kaksinkertaisen määrän kunnostettavia alueita. Lehdesniittyjen turvaamiseksi tarvittaisiin tällä hetkellä tiedossa oleviin alueisiin nähden kymmenkertainen määrä kunnostettavaa lehdesniittyalaa.

Pitkään laidunnuksen piirissä ollut koivuhaka. Kuva: Harri Tukia.

Puustoisten perinneympäristöjen hoitoa on tarpeellista edistää nykyisessä tilanteessa eri keinoin.

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys vuoteen 2016 mennessä. METSO-ohjelmassa pyritään turvaamaan myös puustoisten perinnebiotooppien monimuotoisuus maanomistajien vapaaehtoisuuteen pohjautuen.

Hakamaat muodostuvat mosaiikista puuston ja avointen alueiden välillä. Kuva: Reetta Tuupanen.

Maatalouden ympäristötuen erityistuen avulla hoidetaan nykyään yhteensä noin 28 000 ha perinnebiotooppeja. Maatalouden ympäristötuen erityistuen lisäksi METSO-ohjelmassa voidaan käyttää KEMERAn (kestävän metsätalouden rahoituslaki) tukea myös puustoisten perinnebiotooppien hoidon rahoittamiseen tietyiltä osin.

Jotta uhanalaistumiskehitys saataisiin pysäytettyä, tulisi hoidossa olevien kohteiden määrän kuitenkin merkittävästi kasvaa. Tällöin yksityiset maanomistajat ja muut yksityissektorin käytännön toimijat ovat merkittävässä asemassa ja on tärkeää herättää ja tukea näiden toimijoiden kiinnostusta puustoisten perinnebiotooppien hoitoon.

Perinnebiotooppien hoidon esittetä, ohjeita ja hoitokortteja

Puustoisten perinneympäristöjen tunnistus ja hoito -esite (pdf, 2 399 kt)

Puustoiset perinnebiotoopit -ohjevihkonen (pdf, 365 kt)

Hakamaat ja metsälaitumet -hoitokortti (pdf, 564 kt)

Laidunnus-hoitokortti (pdf, 310 kt)

Perinnebiotoopin peruskunnostus -hoitokortti (pdf, 544 kt)

Perinnebiotoopin hoidon suunnittelu -hoitokortti (pdf, 317 kt)

Tuottoa perinnebiotooppien hoitamisesta -hoitokortti (pdf, 2 647 kt)

Asiantuntijaseminaari ja maastoretkeily 2003

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ja Suomen WWF:n puustoisten perinnebiotooppien asiantuntijaseminaari ja maastoretkeily 2003 -seminaarijulkaisu

Lähteet:

Pykälä, J. ja Bonn, T. 2000. Uudenmaan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 178. 367 s.

Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). 2010. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. s. 685.

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C.-A., Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J., & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa I: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 149−174.

Schulman, A., Alanen, A., Hæggström, C.-A., Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J., & Vainio, M. 2008. Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A. Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus − Osa II: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. S. 397−466.

SY8/2008 LuTu, Osa 2, 7 Perinnebiotoopit (pdf, 3 357 kt)

Ympäristöministeriö 2008. METSO-ohjelman luonnontieteelliset valintaperusteet. Suomen ympäristö 26/2008. 76 s.

"Puustoisten perinneympäristöjen monimuotoisuuden ja monikäytön turvaaminen " -hanke vuonna 2010

Hankkeen pääasiallisena tavoitteena oli puustoisten perinnebiotooppien hoidon edistäminen yksityismailla. Hankkeen aikana kerättiin taustatietoa olemalla vuorovaikutuksessa maan- ja karjanomistajien, yksityissektorin käytännön toimijoiden ja asiantuntijoiden kanssa, jonka pohjalta tuotettiin sähköisessä muodossa oleva maan- ja karjanomistajia palveleva esite puustoisten perinnebiotoopien hoidosta.

Skotlannista kotoisin oleva Ylämaankarja sopii liharotuna hyvin luonnonlaidunnukseen. Hankoniemellä Havsgårdar Oy:n karjaa laiduntamassa hakamaalla. Kuva: Reetta Tuupanen.

Hankkeen toteutus

Hankkeen aikana tehtiin yhteisiä maastokäyntejä erilaisille hoidetuille ja hoitamattomille puustoisten perinnebiotooppien kohteille etelärannikolla ja Keski-Suomessa yhdessä hankeosapuolien ja maan- tai karjanomistajien kanssa. Lisäksi järjestettiin kaksi 2-päiväistä maastoseminaaria, joissa käsiteltiin aihetta esitelmien ja useiden maastokohdekäyntien avulla. Ensimmäinen seminaari pidettiin Keski-Suomessa Leivonmäen kansallispuiston läheisyydessä 10.–11.8.2010 ja toinen etelärannikolla Raaseporin ja Hangon alueella 31.8.–1.9.2010. Seminaarit kestivät kaksi päivää, joista puoli päivää pidettiin esitelmiä sisätiloissa ja 1,5 päivää vietettiin maastossa eri kohteilla.

Seminaarien aikana pohdittiin luonnonhoidon lisäksi myös niitä tekijöitä (esimerkiksi kulttuuriarvojen turvaaminen, eri käyttömuotojen mahdollistaminen, hoidon rahoitusjärjestelyt, mahdolliset taloudelliset hyödyt ja käytännön toteutuksen ideointi), jotka käytännössä edesauttavat maanomistajan motivoitunutta osallistumista hoitotoimiin. Osallistujia oli metsäkeskuksista, Metsäliitosta, Metsäntutkimuslaitokselta, maa- ja metsätalousministeriöstä, Jyväskylän yliopistosta, ELY-keskuksista, Suomen luonnonsuojeluliitosta, Uudenmaan ympäristösuojelupiiristä, Hangon ympäristöyhdistyksestä, Pro Agriasta, Museovirastosta, Hämeen ammatti-instituutista, Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutista, Natur och Miljöstä, Silvestris luontoselvitys Oy:stä, Axxell maatalouskoulusta, Lohjan kaupungilta, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta ja Suomen ympäristökeskuksesta. Paikallisia maan- ja karjanomistajia oli eri vaiheissa mukana yhteensä 17 henkilöä.