Miksi luonnontilaisia metsiä kannattaa suojella?

© Karl Adami - stock.adobe.com

”Metsäluonto yhteiskunnassamme – Miksi luonnontilaisia metsiä kannattaa suojella?” -webinaarissa 8.4.2024 keskusteltiin metsien roolista luontokadon pysäyttämisestä sekä niiden suojelun merkityksestä muuttuvassa ilmastossa.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) järjestämässä tilaisuudessa olivat puhumassa yksikönjohtaja Aino Juslén, projektipäällikkö Kimmo Syrjänen Suomen ympäristökeskuksesta sekä väitöskirjatutkija Aino-Maija Määttänen Suomen ympäristökeskuksesta ja Oulun yliopistosta.

Katso webinaari kokonaisuudessaan tai osissa tapahtuman sivulla (syke.fi).

Lyhyesti: Miksi luonnontilaisia metsiä kannattaa suojella?

1. Luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelua tarvitaan, jotta käynnissä oleva luontokato saadaan pysäytettyä. Kyseiset metsät ovat arvokkainta suomalaista alkuperäistä luontoa.
2. Kansainvälisten sitoumusten toteuttaminen, vastuullinen ja oikeudenmukainen metsien hoito ja suojelu lisäävät suomalaisten metsätuotteiden ja maankäyttömme arvostusta maailmalla.
3. Metsien luonnonarvojen ja monimuotoisuuden vapaaehtoinen suojelu on yksityisten metsänomistajien parissa hyväksytty ja myönteinen asia.
4. Suojelu tuo paljon lisähyötyjä: metsien virkistyskäyttö lisää suomalaisten hyvinvointia, ilmasto hyötyy metsistä hiilivarastoina, arvokkaat metsät ovat valtti mm. pohjoisen matkailulle.
5. Jäljellä olevat luonnontilaiset metsät keskittyvät Ylä-Lappiin. Suojelu tukee alkuperäiskansojen oikeuksia ja poronhoidon edellytyksiä pohjoisen hidaskasvuisissa metsissä.
6. Ilmastonmuutos muuttaa metsiä elinympäristöinä. Jos haluamme säilyttää suomalaiset metsälajit jälkipolville, tulee meidän turvata toisiinsa hyvin kytkeytynyt metsäalueiden verkosto läpi Suomen.

Metsien suojelu osana luontokadon pysäyttämistä

”Keskeisimpiä keinoja luontokadon pysäyttämiseen Suomessa ovat maankäytön ratkaisut ja tukipolitiikka, ilmastonmuutoksen torjunta luontovaikutukset huomioiden, kiertotalous, luonnontilan parantaminen kaikilla alueilla sekä toimijoiden tukeminen kokonaisvaltaisessa kestävyysmurroksessa”, sanoi Aino Juslén avauspuheenvuorossaan. ”Vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu on keskeinen osa kokonaisratkaisua”, Juslén korosti.

Luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteeristön tietopohja

Kimmo Syrjänen esitteli luonnontilaisten ja vanhojen metsien kriteeristön tietopohjaa. Suomen ympäristökeskuksen ja Luonnonvarakeskuksen työryhmän raportti tarkastelukehyksestä vanhojen ja luonnontilaisten metsien kriteeristölle julkaistiin alkuvuodesta 2024. Tarve kansalliselle kriteeristölle perustuu EU:n biodiversiteettistrategiaan, joka velvoittaa jäsenvaltioita suojelemaan luonnontilaiset ja vanhat metsät.

Vanhoille ja luonnontilaisille metsille on määritetty kolme pääindikaattoria: luontainen puulajisto, monipuolinen ja runsas lahopuusto sekä vanhat ja kookkaat puut. Näiden lisäksi on neljä täydentävää indikaattoria. Tutkimustietoon ja inventointitietoihin pohjaava tarkastelukehys tarjoaa kattavan katsauksen luonnontilaisten metsien tilaan, mukaan lukien pääindikaattorit: ikäarvot ja kuolleiden puiden määrän. Lisäksi raportissa tarkastellaan valtakunnan metsien inventointien pohjalta vanhojen metsien esiintyvyyttä sekä puuntuotannon alueilla että Suomessa kokonaisuudessaan.

Syrjänen esitteli myös vertailua Suomen ja Ruotsin välillä, sillä maat ovat edenneet työssä eri tavoilla. Ruotsissa on esimerkiksi tehty enemmän kartoituksia, hyödynnetty paikkatietoaineistoja ja tehty tulkintaa maastossa.

Ruotsissa käytössä ovat pääsääntöisesti samat kriteerit kuin joita Syken ja Luken työryhmä esittää. Niille ei ole määritelty uusia kansallisia kynnysarvoja. Kriteerejä tulkitaan ekologisesti väljemmin ja joustavammin kuin Suomessa. Ruotsissa on esimerkiksi raportoitu luonnontilaisia metsiä yli kaksi miljoonaa hehtaaria, ja vanhoja metsiä yli 800 000 hehtaaria tiukan suojelun ulkopuolelta.

”Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin, jonka lisäksi tavoitteita luontokadon pysäyttämiseen ja valtion maiden vanhojen metsien suojeluun on kirjattu myös hallitusohjelmaan”, Syrjänen nosti esiin. ”Kun pysäytämme luontokaton, vahvistamme luonnon merkitystä Suomen kilpailuetuna."

Ilmastonmuutoksen vaikutukset metsiin

Aino-Maija Määttänen valotti ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsäluontoon ja lajien levinneisyysalueisiin. Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä ja asettaa lajit uudenlaisiin haasteisiin sopeutumisen suhteen. Osa lajeista voi sopeutua muutokseen, osa taas ei. Pahimmillaan ilmastonmuutos johtaa joidenkin lajien sukupuuttoon.

Määttänen kannusti ilmastoviisaisiin luonnonsuojelutoimiin. Käytännössä tämä tarkoittaa suojelualueverkoston ja suojelun ulkopuolisen maankäytön suunnittelua siten, että lajeille soveltuvaa elinympäristöä säilytetään riittävästi ja että elinympäristöt kytkeytyvät toisiinsa. Se mahdollistaa sopeutumiskykyisten lajien siirtymisen sopiville elinalueille ilmasto-olosuhteiden muuttuessa.

”Tutkimus osoittaa, että ilmasto tulee muuttamaan ja on jo muuttanut metsiä elinympäristönä. Metsätaloustoimet intensiivisesti toteutettuna vaikeuttavat lajien siirtymistä metsäisten suojelualueiden välillä. Maisematasolla maankäyttö vaikuttaa lajien mahdollisuuksiin sopeutua ilmastonmuutokseen. Jos haluamme säilyttää suomalaisen metsäluonnon, täytyy meidän varmistaa, että metsien lajistolle soveltuvaa elinympäristöä on jäljellä tarpeeksi myös tulevaisuudessa”, totesi Määttänen tapahtuman lopuksi.

Katso webinaari kokonaisuudessaan tapahtuman sivulla (syke.fi).