© Kuva: Seppo Knuuttila.
Suomen ympäristökeskuksen tutkija Pinja Näkki on väitöstyössään tutkinut kokeellisesti mikromuovien aiheuttamia riskejä merenpohjan eliöille, kuten simpukoille. Jopa neljännes tutkituista liejusimpukoista söi mikromuoveja silloin, kun muovia oli sedimentin pinnalla. Autonrenkaista jauhetun mikromuovin todettiin aiheuttavan liejusimpukoille stressiä ja soluelinvaurioita. Pinja Näkki väittelee Helsingin yliopistossa perjantaina 10. syyskuuta.
Merten roskaantuminen ja erityisesti mikromuovit ovat herättäneet viime aikoina laajaa huomiota. Suuri osa meriroskasta uppoaa merenpohjaan ja pilkkoutuu vähitellen pienemmiksi palasiksi ja edelleen mikromuoviksi.Pinja Näkin väitöstutkimuksessa tarkastellaan kokeellisesti mikromuovien, pohjan eliöyhteisön ja haitallisten aineiden välisiä vuorovaikutuksia.
Jopa neljännes simpukoista söi mikromuovia sedimentin pinnalta
Mikromuovit hautautuvat syvemmälle sedimenttiin, kun uutta ainesta kerrostuu vanhan päälle. Väitöstutkimuksen mukaan myös bioturbaatio, eli eläinten liikkuminen ja ruokailu pohjasedimentissä, hautasi mikromuoveja syvempiin kerroksiin. Bioturbaatio ei kuitenkaan merkittävästi palauttanut mikromuoveja takaisin sedimentin pinnalle. ”Pohjoisen Itämeren pehmeät merenpohjat näyttäisivätkin toimivan mikromuovinieluina”, arvioi Pinja Näkki.
Tutkitut pohjaeläimet, kuten liejusimpukat, ruokailevat sedimentin pintakerroksessa ja altistuvat siksi erityisesti sedimentin pinnalla oleville mikromuoveille. ”Jopa 25 prosenttia liejusimpukoista söi muoveja sedimentin pinnalta. Vain 1 prosentista liejusimpukoita löytyi syvemmälle sedimenttiin painuneita mikromuoveja”, kertoo Pinja Näkki.
Mikromuovien haitta-aineet voivat vahingoittaa eliöitä
Muovimateriaalien sisältämät haitta-aineet, esimerkiksi polysykliset aromaattiset hiilivedyt, eli PAH-yhdisteet, voivat aiheuttaa riskin merenpohjan eliöille. Monet PAH-yhdisteet ovat syöpävaarallisia ja voivat vaurioittaa perimää.
Väitöstyön yhdessä kokeessa jauhettiin mikromuovia autonrenkaista. Mikromuovin todettiin sisältävän raskasmetalleja ja PAH-yhdisteitä. ”Kun liejusimpukoita altistettiin autonrengaskumista peräisin olevalle mikromuoville, niissä todettiin stressireaktioita ja soluelinvaurioita. Tästä ei kuitenkaan vielä voida päätellä heijastuvatko haitalliset vaikutukset laajemmin populaatiotasolle ja edelleen koko ekosysteemin tasolle”, arvioi Pinja Näkki.
Mikromuovit eivät kuljeta sedimentin haitta-aineita eliöihin
Kun muovit uppoavat merenpohjaan, ne joutuvat kosketuksiin myös sedimenttiin varastoituneiden haitta-aineiden kanssa. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin, tarttuuko mikromuoveihin PAH-yhdisteitä sedimentistä. Tarkastelussa oli mukana sekä perinteisiä että biohajoavia muoveja.
”PAH-yhdisteiden pitoisuudet muoveissa jäivät selvästi sedimenttien pitoisuuksia alhaisemmiksi. Mikromuovien syöminen ei siten näyttäisi lisäävän eläinten altistumista ympäristön PAH-yhdisteille”, kertoo Pinja Näkki.
Joidenkin biohajoavien muovityyppien aiheuttamat riskit merenpohjan eliöille voivat olla pienempiä kuin perinteisten muovien, sillä esimerkiksi biohajoavan selluloosa-asetaatin pinnalle kehittyi monimuotoisempi bakteeriyhteisö kuin perinteisten muovien pinnoille. Yhteisössä oli mahdollisesti muovin hajotukseen kykeneviä bakteeriryhmiä.
”Merten mikromuovimäärien odotetaan edelleen kasvavan ja merenpohjat tulevat jatkossakin olemaan mikromuovikeskittymiä. Siksi mikromuovien vaikutuksia näissä elinympäristöissä on keskeistä selvittää lisää”, summaa Pinja Näkki.
Lisätietoa
Pinja Näkki, FM, tutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. +358 295 251 906, etunimi.sukunimi@syke.fi
Pinja Näkki väittelee perjantaina 10.9.2021 klo 13.00 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa. Väitös on englanniksi.
Osoite: Helsingin yliopisto, Athena-sali (LS 302), Siltavuorenpenger 3 A, Helsinki. Tilaisuudessa on rajoitettu määrä paikkoja yleisölle. Tilaisuutta voi seurata myös videon (Zoom) välityksellä (Helsingin yliopiston etätapahtumat).
Väitöskirja: Micro- and mesoplastics in the northern Baltic Sea: their fate in the seafloor and effects on benthic fauna
Väitöstyötä ovat tukeneet Walter ja Andrée de Nottbeckin Säätiö, Helsingin yliopiston Ympäristö-, elintarvike- ja biotieteellinen tutkijakoulu (YEB) sekä SYKEn UBINAM, MIF ja RoskatPois! -hankkeet.
Pinja Näkki ja Jyri Tirroniemi pitelevät käsissään roskasaalista, joka kertyi Rankin saaren rannoilta puolessa tunnissa, kun tutkijaporukka pysähtyi SYKEn vuosittaisella eteläisten rannikkovesien tilan seurantamatkalla poimimaan roskia. © Kuva: Seppo Knuuttila.