Uutinen 28.5.2021 klo 11.00
Rautapitoista vettä Saarisenojalla Jäälissä. @Birger Ylisaukko-oja
Rauta heikentää veden laatua varsinkin rannikkoalueilla. Oulun yliopistolla ja Kiimingin - Jäälin vesienhoitoyhdistyksellä on tutkittavana monipuolinen keinovalikoima rautaongelman pienentämiseksi. Avainrooli on maanomistajilla. Heidän kanssaan tavoitellaan vuoropuhelua.
Oulun yliopisto ja Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys ryhtyvät selvittämään Jäälinjärven tulovesien massiivista rautailmiötä. Hanke saa rahoitusta maa- ja metsätalouden vesienhallinnan edistämisohjelmasta. Tutkimus tarkastelee 28 neliökilometrin valuma-aluekokonaisuutta ja selvittää sen eri osiin soveltuvia menetelmiä raudan kulkeutumisen vähentämiseksi. Tutkimusalue on yksityisten omistamaa metsätalousmaata. Sen vuoksi alueen maanomistajien kanssa tavoitellaan hyvää vuorovaikutusta. Tutkimus kestää vuoteen 2023.
Saarisenojan valuma-alueen rautapitoisuudet tarkastelussa
Tutkimusalueena on Jäälinjärveen laskevan Saarisenojan valuma-alue. Sen ainoa maankäyttömuoto on metsätalous. Saarisenojan vedessä on mitattu rautaa jopa 30 milligrammaa litrassa. Ilmiselvästi rauta mobilisoituu rikkipitoisista maakerroksista ojitusten seurauksena. Varsinaisia sulfaattimaita valuma-alueella ei juuri ole, mutta suometsiä ja mustaliuskevyöhykkeitä kyllä. Kiimingin – Jäälin vesienhoitoyhdistys on havainnut ilmiön massiivisuuden vuonna 2014. Sen jälkeen on rakennettu kaksi mittavaa lietteenpoistojärjestelmää sekä erotettu Jäälinjärven pohjukasta suuri laskeutusallas. Ongelmaa ei ole saatu riittävästi hallintaan.
Lietteenpumppausta Kokkohaarassa.
Suosimulaattorimalli arvioinnin apuna
Tutkimuksen yksi osa paneutuu raudan alkulähteille. Tässä hyödynnetään suosimulaattorimallia (SUSI), jolla voidaan arvioida metsikkökuviokohtaisesti kunnostusojituksen tarve ja tarkoituksenmukaisuus sekä se, ovatko ojat tarpeettoman syviä. Työssä hyödynnetään myös vesienhoitoyhdistyksen vuodesta 2018 jatkunutta padotustutkimusta. Siinä selvitetään, voidaanko raudan kulkeutumista vähentää palauttamalla pohjaveden pintaa lähemmäksi luonnontilaa. SUSI-mallin tuloksiin yhdistetään myös muuta paikkatietoaineistoa. Tulosten perusteella saadaan osavaluma-aluekohtainen tieto siitä, miten mahdolliset toimenpiteet vaikuttaisivat alueen vedenpidätyskykyyn.
Luonnonmukaisten ratkaisujen vaikutuksia raudan pidättymiseen tutkitaan
Tutkimuksen toisessa osassa selvitetään ojatasolla käytettävien luonnonmukaisten ratkaisujen, kuten puu- ja risunippujen toimivuutta raudan pidätyksessä sekä testataan puuhakebioreaktoria. Lisäksi tarkastellaan aikaisemmin rakennettujen pyörreselkeyttimien ja laskeutusaltaiden tehoa ja mitoituksen optimointia.
Tutkimuksen kolmannessa osassa tavoitellaan pääuomaan aiemmin rakennetun kosteikon, lietteenpoistojärjestelmän ja suuren laskeutusaltaan muodostaman kokonaisuuden toiminnan optimointia ja selvitetään vesiprosesseja kokonaisuuden eri osissa. Hankkeessa pilotoidaan kosteikkoon lisättävien materiaalien, lähinnä raudan sakkautumista edistävän biopolymeerin vaikutusta raudan pidättymiseen..
Vuorovaikutusta ja yhteistyötä maanomistajien kanssa
Metsätalousalueilla vesistöön vaikuttavia toimenpiteitä toteuttavat yksittäiset maanomistajat ja heidän valitsemansa toimijat. Tutkimus pyrkii hyvään vuorovaikutukseen alueen maanomistajien kanssa. Sen peruslähtökohta on luottamus. Tavoitteena on edistää viime vuosina syntyneen uuden tiedon hyödyntämistä niin, että metsätalouden ympäristövaikutukset vähenevät mutta toimintaedellytykset säilyvät.
Teksti ja lisätietoja:
Markus Saari, Oulun yliopisto, etunimi.sukunimi@oulu.fi, p. 040 9354 594
Birger Ylisaukko-oja, Kiimingin-Jäälin vesienhoitoyhdistys ry, etunimi.sukunimi@pp.inet.fi, p. 045 204 1003