Uutinen 24.5.2021 klo 17.41
Helsingin seudun mallinnetut kaupunkikudokset vuonna 2050 © Tiitu ym. 2018
Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen kehitys on viime vuosina ollut tiivistyvää. Rakenne on kuitenkin valmiiksi hajanainen ja laajoilla alueilla liikkuminen on autoilun varassa. Autokaupunki ei ole katoamassa, joten alueen kuntien tulisi pohtia autokaupungin alueiden kehitystä suhteessa muihin kudosalueisiin: miten suurta osuutta autokaupungille ollaan antamassa ympäristötavoitteiden ja liikennejärjestelmän puitteissa?
Tulevaisuudessa seutu on yhä monikeskuksisempi, kun joukkoliikennejärjestelmään tehdään poikittaisyhteyksiä ja joukkoliikenteen noodeihin syntyy alakeskuksia. Ulomman joukkoliikennekaupungin alueelle sopii puumainen syöttöliikenteeseen perustuva joukkoliikenneratkaisu. Sisemmällä joukkoliikennekaupungin alueella tulisi kuitenkin tähdätä kattavaan verkostomaiseen joukkoliikennepalveluun, joka mahdollistaa liikkumisen nopeasti keskustan ulkopuolisten kohteiden välillä myös poikittaissuunnassa.
Suunnittelussa tulisi asettaa kokonaisvaltainen tavoite, mihin kaupunkikudokseen pyritään milläkin alueella ja kehittää aluetta ensisijaisen kudoksen edellyttämien periaatteiden mukaan. Nykyisille ja tuleville autokaupunkialueille tarvitaan erilaisia keinoja kestävän liikkumisen edistämiseen kuin jalankulku- ja joukkoliikennekaupungissa.
Helsingin seudun tapaustutkimus toteutettiin osana MAL 2019 -suunnitelman vaikutusten arviointia. Tutkimusalueena oli Helsingin seudun 14 kuntaa (Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Järvenpää, Hyvinkää, Vihti, Tuusula, Nurmijärvi, Sipoo, Kirkkonummi, Mäntsälä ja Pornainen).