Parhaillaan Suomessa valmistellaan luonnonsuojelulain uudistamista. Sen yhtenä osana selvitetään ekologisen kompensaation mahdollista käyttöönottoa luonnonsuojelun keinovalikoimaan. Valmistelun tueksi on Suomen ympäristökeskuksessa tehty selvitys esimerkkitilanteista, joissa erilaisten hankkeiden luonnolle aiheuttamia haittoja on Suomessa lievennetty tai pyritty kompensoimaan.
Ekologinen kompensaatio tarkoittaa ihmisen luonnon monimuotoisuudelle aiheuttaman haitan tai heikennyksen hyvittämistä lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla. Kompensaation kohde voi olla yksittäinen laji, luontotyyppi tai laajempi alueellinen kokonaisuus. Yleensä ekologisen kompensaation tavoitteena on tilanne, jossa yksittäisen hankkeen luonnolle aiheuttamat heikennykset hyvitetään kokonaan eli saavutetaan monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyys. Tavoite on kunnianhimoinen.
Tyypillinen luontohaittojen lieventäminen on vuollejokisimpukan ja jokihelmisimpukan siirto tuhoutuvalta elinalueelta muulle sopivalle alueelle. Simpukoiden siirtoja on tehty esimerkiksi maantien kunnostamisen ja siltarumpujen asentamistöiden yhteydessä. Simpukoiden siirtojen onnistumista pyritään seuraamaan merkitsemällä siirrettyjä yksilöitä. Kuva Tapio van Ooik.
Ekologista kompensaatiota on kansainvälisesti tutkittu paljon eri näkökulmista, mutta käytännön kokemuksia kompensaatioiden toteutuksesta Suomessa ei ole tätä aiemmin koottu yhteen. Varsinaisia ekologisia kompensaatioita on Suomessa toistaiseksi toteutettu vähän. Kokemusta luontohaittojen lieventämisestä on kuitenkin kertynyt sekä vapaaehtoisista että lain velvoittamista toimenpiteistä. EU:n alueella ekologisista kompensaatioista on kokemusta Natura-alueiden suojelusta poikkeamisen yhteydessä.
Luonnolle aiheutettavien haittojen lieventämisestä kompensaatioon
Luontohaittojen lieventämistä on esimerkiksi yksittäisen lajin yksilöiden siirtäminen rakentamisen tai muun syyn takia tuhottavalta elinalueelta turvaan muulle sopivalle, mahdollisesti kunnostettavalle elinalueelle. Osa raportissa lieventämiseksi luokitelluista toimista on hyvin lähellä ekologista kompensaatiota. Kompensaatiossa pitäisi lisätä luonnon monimuotoisuutta, esimerkiksi kunnostamalla elinympäristöjä.
Lieventäminen lähestyy kompensaatiota tilanteissa, joissa lajin elinympäristöä lisätään kunnostustoimenpiteillä vähintään tuhoutuvan alueen pinta-alan verran tai enemmän. Kotimaiset esimerkit ovat tyypillisesti liittyneet luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajien suojelun lupaehdoista poikkeamisiin esimerkiksi kaivos- tai tienparannushankkeiden yhteydessä.
Ekosysteemihotellin on paikka, joka tarjoaa turvapaikan lajistolle määräaikaisen haitan ajaksi. Esimerkiksi Pasila-Hyvinkää lisäraiteen rakentaminen tuhoaa ratavarren kedon, jossa on uhanalaista hyönteis- ja kasvilajistoa. Lajiston turvaamiseksi on perustettu hyvissä ajoin ennen rakentamisen aloittamista ekosysteemihotelli, jonne ketokasveja ja perhosia siirretään. Kuva Terhi Ryttäri.
Esimerkkitapausten perusteella on vaikea arvioida lieventämisen tai kompensaation pitkän aikavälin onnistumista, koska vaikutusten seurannat ovat kestäneet toistaiseksi vain lyhyen aikaa tai niitä ei ole tehty lainkaan. Kokemuksista karttunut tieto on kuitenkin hyödyksi kompensaatioiden toteutuksen jatkosuunnittelussa.
Jatkotyö ja kokeiluhankkeet
Sekä yksittäisiin lajeihin, luontotyyppeihin että laajempiin ekologisiin kokonaisuuksiin keskittyvillä lähestymistavoilla on oma paikkansa ekologisen kompensaation käyttöönoton kehittämisessä Suomessa. Jatkossa myös vesiympäristössä tapahtuva ekologinen kompensaatio tulisi ottaa huomioon ja yhteensovittaa luonnonsuojelulain ja muun lainsäädännön kuten vesilain kehittämistarpeet, jotta kokonaisvaltainen ekosysteemien tarkastelu olisi mahdollista.
Ekologisen kompensaation käyttöön tarvitaan selkeät ohjeet. Esimerkiksi vaihdannan säännöt sekä hyvityksen ja heikennyksen arvioimisen periaatteet tulee linjata. Suomen ympäristökeskuksen, Jyväskylän yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yhteistyönä on käynnistynyt hanke, jossa kootaan tietoa eri vaihtoehdoista hyvityksen ja heikennyksen arvioimiseen.
Kompensaatiojärjestelmän suunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon ekologiset, luonnonsuojelubiologiset ja muut kompensaatioiden toteutettavuuden kannalta keskeiset näkökulmat. On myös ratkaistava, miten arvioidaan saavuttaako tehty kompensaatio sille asetetun tavoitteen.
Vesivoiman haittoja voidaan vähentää rakentamalla uusia virtavesielinympäristöjä voimalaitoksen yhteyteen. Kuvassa Pielisjoen Kuurnan voimalaitoksen vanhaan uomaan vuonna 2019 rakennettu järvilohen lisääntymis- ja poikasalue ennen vesittämistä. Kuva Saija Koljonen.
Kokeiluhankkeet voivat tuoda lisätietoa kompensaatioiden kehittämisen tueksi, mutta kyse on myös periaatteista ja linjauksista, joista on mahdollista sopia jo olemassa olevan tiedon perusteella. Jos kompensaatiot halutaan laajasti käyttöön, edellyttää tämä muutoksia lainsäädäntöön.
Lisätietoa
Suunnittelija Minna Pekkonen, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puhelin: 0295 251 779
Vanhempi tutkija Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puhelin: 0295 251 585
Tutkimusprofessori Antti Belinskij, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puhelin: 0295 251 088
Lue aiheesta lisää