Tiedote 27.8.2020 klo 12.44
© Ilkka Lastumäki
Sinilevätilanne on kuluneena kesänä ollut vaihteleva sekä sisävesillä että merialueilla. Sinilevähavaintojen määrä noudatti kesä−elokuun aikana varsin tiiviisti sääolosuhteita. Järvillä, rannikolla ja saaristossa sinileväkesä alkoi tavanomaista aiemmin lämpimän alkukesän seurauksena. Heinäkuussa sinilevätilanne oli rauhallisempi viilentyneiden säiden takia, mutta elokuun puolivälissä lämpimät säät runsastuttivat jälleen sinileviä.
Järvillä vaihteleva sinileväkesä
Järvillä pintavedet lämpenivät nopeasti lämpimän kevään ja alkukesän seurauksena, ja sinilevät alkoivat runsastua monilla valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikoilla tavallista aiemmin. Pintavedet olivat kesäkuussa paikoin useita asteita keskimääräistä lämpimämpiä, mikä kiihdytti sinilevien kasvua ja kukintojen syntyä. Heinäkuussa viileä ja sateinen sää viilensi vesiä ja hillitsi sinileväkukintojen syntyä ja tuulinen sää piti sinilevät sekoittuneena veteen. Erittäin runsaita sinileväkukintoja ei juurikaan esiintynyt. Heinäkuussa ja elokuun alussa suurimmassa osassa maata sinileväkukintoja esiintyi keskimääräistä vähemmän. Elokuun puolivälissä palanneet lämpimät säät runsastuttivat jälleen sinileviä erityisesti Keski-Suomen ja Itä-Suomen alueilla. Vaikka sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika järvillä on kesä-heinäkuun vaihteesta elokuuhun, sään suosiessa sinileväkukintoja voi esiintyä vielä syyskuussa.
Tänä kesänä valtakunnalliseen leväseurantaan kuului noin 240 havaintopaikkaa. Kuluneen kesän aikana hieman sinilevää tavattiin 97 havaintopaikalla. Runsaasti levää esiintyi 20 havaintopaikalla ja erittäin runsaasti vain neljällä havaintopaikalla.
”Tyypillisesti runsaiden tai erittäin runsaiden sinileväkukintojen kesto oli lyhyt - kaksi viikkoa tai vähemmän. Yksittäisillä järvillä vähäiset sinileväkukinnat ovat saattaneet kestää pidempään. Muutamalla järvellä runsaat sinileväkukinnat ovat kestäneet jopa lähes koko havaintojakson ajan, mikä on tyypillistä reheville järville”, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.
Vaihtelevat säät näkyivät myös merialueiden sinilevähavainnoissa
Sinilevähavaintojen määrä noudatteli kuluneen kesä−elokuun aikana varsin tiiviisti sääolosuhteita. Rannikon ja saariston havaintopaikoilla sinilevät runsastuivat lämpimän alkukesän johdosta poikkeuksellisen aikaisin jo kesäkuun lopulla. Viileän ja sateisen heinäkuun alun aikana sinilevähavaintoja tehtiin valtakunnallisesti tarkasteltuna keskimääräistä vähemmän, mutta heinäkuun loppupuolella havaintomäärät kasvoivat vuosien 1998−2019 keskiarvon tuntumaan. Tänä kesänä sinilevähavaintojen määrä kasvoi vielä elokuun puolivälin jälkeen lämpimien säiden myötä, vaikka Suomen läheisillä merialueilla sinilevien määrä on yleensä suurimmillaan heinäkuun lopulla ja elokuun alussa.
”Järvi-meriwikin leväbarometrin perusteella sinilevähavaintojen määrä rannikolla ja saaristossa oli kesä-elokuun havaintojaksolla valtakunnallisesti tarkasteltuna suurin elokuun puolivälissä”, sanoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Rannikon ja saariston sinilevähavainnot tehtiin pääosin Suomenlahden, Saaristomeren, eteläisen Selkämeren ja Merenkurkun havaintopaikoilla. ELY-keskukset ovat tiedottaneet tarkemmin omien alueidensa sinilevätilanteesta ja sen muutoksista pitkin kesää.
Suomen läheisillä avomerialueilla sinileviä esiintyi satelliittikuvien ja Rajavartioston lentäjien havaintojen perusteella koko Suomenlahden alueella, Itämeren pääaltaan pohjoisosassa, Saaristomeren eteläosassa, Ahvenanmerellä, Selkämerellä ja Merenkurkussa. Tuulisella säällä sinilevät pysyivät veteen sekoittuneina, mutta tuulettomampina jaksoina sinileviä kertyi pintakukinnoiksi ja sinilevälautoiksi.
SYKE ja Ilmatieteen laitos laativat yhdessä viikoittain ajelehtimisennusteet havaituille sinilevien pintaesiintymille. Ajelehtimisennusteiden mukaisesti avomeren sinileväesiintymät pysyivät pääosin havaituilla alueilla, eivätkä ajelehtineet huomattavissa määrin esimerkiksi Suomen rannikolle.
Selkämerellä, Suomenlahdella ja Saaristomeren eteläosassa sijaitsevan Utön saaren edustalla esiintyi sekä Aphanizomenon-, Nodularia- että Dolichospermum-suvun sinileviä. Lajistoa analysoitiin sekä mikroskooppisesti vesinäytteistä että seuraamalla Utön ilmakehän ja merentutkimusasemalla sijaitsevan FINMARIn kuvantamislaitteen lähettämiä lajikuvia.
Sinilevätilanne tyypillisesti hiipuu meriveden viilentyessä ja valon vähentyessä, mutta sinilevien pintaesiintymät ovat mahdollisia myös myöhemmin syksyllä. Osa sinilevälajeista voi muodostaa paikallisia esiintymiä suotuisissa oloissa viileänkin veden aikaan. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantoja sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille.
Meriveden pintalämpötila oli ulkomerellä korkeimmillaan hieman yli 20 astetta Pohjois-Itämerellä ja Suomenlahdella, pohjoisempana oli viileämpää. Lämpötila nousi kesäkuussa, mutta laski heinäkuussa. Elokuussa pintavesi oli taas lämpimämpää.
Yhteenveto kesä-elokuun aikana Järvi-&meriwikiin tallennetuista sinilevähavainnoista ja satelliittihavaintojen perusteella tulkituista kesäkauden pintaleväalueista. Sinilevähavainnot: Järvi-&meriwiki, Valtakunnallinen leväseuranta. SYKEn kaukokartoitusaineistot on lisensoitu CC Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä. SYKE-aineisto, sisältää muokattua Copernicus dataa (2020)
Sinilevähavaintoja eteläisten ja lounaisten merialueiden lisäksi myös Selkämeren pohjoisosissa ja Merenkurkussa
Viime kesän tapaan sinileviä havaittiin jälleen koko Selkämeren alueella. Tänä kesänä sinileviä havaittiin satelliittikuvissa ja tutkimusalus Arandan elokuun seurantamatkalla poikkeuksellisesti myös Merenkurkussa. Satelliittikuvissa sinilevää havaittiin hetkellisesti myös Merenkurkun pohjoispuolisella avomerialueella. Valtakunnallisen sinileväseurannan Vaasan edustan rannikkohavaintopaikoilla sinilevää on havaittu yleensä vuosittain, mutta tänä kesänä Järvi-meriwikin leväbarometrin perusteella sinilevähavaintoja ilmoitettiin Etelä-Pohjanmaan rannikolta ajoittain huomattavasti enemmän kuin vuosina 1998−2019 keskimäärin. Leväbarometri on kuitenkin vain suuntaa antava, sillä havaintopaikkojen määrä ja sijainti on vaihdellut vuosien välillä.
Pohjanlahtea on yleisesti pidetty matalan sinileväriskin alueena, sillä Pohjanlahdella ei ole syvän veden happikato-ongelmaa, ja siksi sisäinen fosforikuormitus on ollut vähäistä. Sinileväkukinnat Selkämerellä ja Merenkurkussa kertovat näiden merialueiden tilan muutoksesta. Vuodesta 1979 lähtien kerätyn seuranta-aineiston perusteella Selkämeren sinileväbiomassa avomerellä on lisääntynyt. Sinilevien kasvua edistää riittävä fosforiravinteen saanti. Lisäksi pintaveden lämpötilan nousu edistää sinilevien kasvunopeuksia. Pintaveden fosforipitoisuus on kasvanut Selkämerellä koko 2000-luvun, ja myös sekä pintavesi että pohjanläheinen vesikerros ovat lämmenneet.
Helteisten säiden yleistyminen selittää pintaveden lämpötilan nousun ja sinilevälauttojen esiintymisen etenkin tyynellä säällä. Sen sijaan sinileviä hyödyttävän fosforipitoisuuden kasvuun ei ole yhtä selitystä. Fosforia voi tulla Selkämerelle neljää reittiä: jokivesien mukana, suorana pistekuormana, hapettomilta pohjilta sisäisen kuormituksen kautta tai virtausten mukana läheisiltä merialueilta. Ravinnekuormitusseurantojen mukaan jokivesien kautta Selkämereen tuleva fosforikuorma ei ole 2000-luvulla kasvanut. Selkämerellä ei myöskään ole laajoja hapettomia alueita, joista fosforia kemiallisesti vapautuisi. Fosforilisä onkin todennäköisesti suureksi osaksi peräisin erityisesti Itämeren pääaltaalta, jonka syvävesi on vähähappista ja fosforipitoista. Tätä vettä arvioidaan ajoittain virtaavan Ahvenanmaan länsipuoliseen syvänteeseen ja sieltä Ahvenanmaan ja Ruotsin välisten vedenalaisten kynnysten yli Selkämerelle asti.
Talven ja kevään seurantatuloksiin perustuen ennakoitiin sinileväkukintojen olevan mahdollisia kaikilla Suomen läheisillä merialueilla lukuun ottamatta Perämerta ja Selkämeren pohjoisosaa.
”Viime vuosien kokemusten mukaan sinilevien esiintymisalue ulottuu Pohjanlahdella pohjoisemmaksi kuin talven ravinnetilanteesta voidaan päätellä. Sinileväkukintojen syntyyn vaikuttaa myös kevään ja alkukesän virtaus- ja sekoittumisolosuhteet, jotka vaikuttavat Pohjanlahdella talven ravinnetilanteen lisäksi ilmeisen voimakkaasti. Sinileväkukintojen esiintymisen arvioitiin seuraavan sinilevien kasvulle suotuisia säätilanteita, mikä tuntuu pitävän hyvin paikkansa. Itämeren yleinen ravinnetaso on niin korkea, että se ei enää rajoita sinileväkukintojen syntyä”, sanoo johtava tutkija Harri Kuosa Suomen ympäristökeskuksesta.
Kuluneella viikolla sinilevätilanne järvillä ajankohdalle tyypillinen, avomerialueilla hieman sinilevää
Sinilevien pintakukinnat ovat vähentyneet viime viikosta. Hieman sinilevää esiintyy edelleen 30 valtakunnallisen leväseurannan havaintopaikalla. Runsaita sinilevien pintakukintoja havaittiin 10 havaintopaikalla, mutta erittäin runsaita pintakukintoja ei ole enää havaittu muutamaan viikkoon. Kansalaisilta ei tällä viikolla ole enää tullut havaintoja sinileväkukinnoista.
”Viilentynyt sää on hieman vähentänyt sinileväkukintoja. Tällä hetkellä sinilevätilanne järvillä on suurimmassa osassa maata ajankohdalle tyypillinen. Jonkin verran keskimääräistä enemmän sinilevää havaittiin lähinnä Varsinais-Suomen, Hämeen ja Pohjois-Karjalan maakunnissa”, kertoo erikoistutkija Kristiina Vuorio Suomen ympäristökeskuksesta.
Järvien pintalämpötilat ovat suurimmassa osassa maata pitkänajan keskiarvon tuntumassa. Pintavesien lämpötila on maan etelä- ja keskiosissa 16 ja 19 asteen välillä ja pohjoisimmassa Suomessa 10 ja 15 asteen välillä.
Satelliittikuvien perusteella Itämeren pääaltaan pohjoisosassa ja Suomenlahdella on edelleen avomerialueilla hieman sinilevää, mutta Selkämeren laaja sinileväesiintymä alkaa olla kadonnut. Myös Rajavartiolaitoksen lentäjät havaitsivat Suomenlahden avomerialueilla alkuviikosta hieman sinilevää. SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä laaditun ajelehtimisennusteen mukaan Itämeren pääaltaan pohjoisosan pieni sinileväalue ajautuu aluksi hieman länteen päin, minkä jälkeen sinileväesiintymä pysyy paikallaan loppuviikon.
Valtakunnallisen sinileväseurannan rannikon ja saariston vakiohavaintopaikoilta on alkuviikon aikana saatu havaintoja yhteensä 84 paikalta, joista 59 paikalla ei ollut sinilevää, 19 paikalla oli hieman sinilevää ja 6 paikalla oli runsaasti sinilevää. Levähavaintoja on ilmoitettu Suomenlahden, Saaristomeren, Selkämeren eteläosan ja Merenkurkun havaintopaikoilta.
” Leväbarometrin perusteella sinilevähavaintoja on ilmoitettu saaristo- ja rannikkoalueilta valtakunnallisesti tarkasteltuna enemmän kuin vuosina 1998−2019 keskimäärin vastaavana ajankohtana, vaikkakin sinilevähavaintojen määrä on vähentynyt viime viikosta”, kertoo erikoistutkija Sirpa Lehtinen Suomen ympäristökeskuksesta.
Meriveden pintalämpötila on Ilmatieteen laitoksen Meripalveluiden mukaan kaikilla Suomen havaintoasemilla 15-20 astetta; pohjoisessa on viileintä ja Saaristomerellä lämpimintä. Merenkäynti on loppuviikon melko rauhallista, mutta ensi viikon alussa voi olla hieman voimakkaampaa pohjoistuulta. Mallien perusteella Pohjanlahdella Ruotsin puolella tapahtuu meriveden kumpuamista tällä hetkellä.
Sinilevien esiintymistä seurataan kesäisin viikoittain
Suomen ympäristökeskus SYKE on julkaissut kesä-elokuussa viikoittain yleiskatsauksen sinilevätilanteesta sisävesillä ja Suomen läheisillä merialueilla. Sinilevien havainnointia jatketaan syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen tiedotus päättyy. Ravinne- ja sääolosuhteiden suosiessa sinileväkukinnat ovat mahdollisia vielä syksylläkin.
Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. SYKE tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Leväseurantaan kuuluu lähes 400 vakiohavaintopaikkaa eri puolilla maata sisävesillä sekä rannikolla ja saaristossa. Tänä kesänä sinileväseurannassa olivat ensimmäistä kertaa mukana myös Suomen rotarit, minkä johdosta Suomen lounais- ja etelärannikon havaintopaikkojen määrä nousi huomattavasti. Rannikon ja saariston havaintoja saatiin läpi kesän noin sadalta havaintopisteeltä.
Suomen avomerialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa muun muassa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-mittauslaitteisto. Ilmatieteen laitos toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötiloista ja sinilevälauttojen ajelehtimisennusteita laadittiin yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa.
Myös kansalaisten havainnot apuna levätilanteen kartoittamisessa
Kansalaiset voivat osallistua sinilevähavainnointiin tallentamalla havaintojaan Järvi-meriwiki-verkkopalveluun. Vesien omassa verkkopalvelussa kansalaisetkin voivat perustaa itselleen havaintopaikkoja ja seurata muun muassa sinilevätilannetta, pintaveden lämpötilaa ja näkösyvyyttä.
Virallisen leväseurannan ulkopuolelta saatiin kesän aikana Järvi-meriwikiin yhteensä lähes 1 500 sinilevähavaintoa. Niistä 814:sta oli havaittu levää, ja 656:ssa ilmoitettiin levättömyydestä. Eniten kansalaishavaintoja levätilanteesta tuli juhannuksen jälkeisellä viikolla, jolloin sinilevätilanteesta raportoitiin 379 kertaa.
SYKE kiittää kaikkia sinilevähavainnointiin osallistuneita tahoja tärkeästä yhteistyöstä.
Karttakuvat median käyttöön:
Leväkukintojen kesän riskiarvio
Valtakunnallinen levätiedotus
Tietoa sinilevistä
Kesän satelliittihavainnot löytyvät TARKKA-palvelusta
Lisätietoja
(Puhelimitse klo 13–15)
Sinilevätilanne merialueilla
- Erikoistutkija Sirpa Lehtinen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 353, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Itämeren tila ja sinileväkukintojen riskiennuste
- Johtava tutkija Harri Kuosa, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 106, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Sisävedet
- Erikoistutkija Kristiina Vuorio, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 757, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Satelliittihavainnot
- Erikoistutkija Jenni Attila, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 251 078, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Kaukokartoituspalvelut, eotuki.syke@ymparisto.fi
Viestintä
- Viestintäharjoittelija Iris Aarola, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0295 252 189, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi