Uutinen 19.9.2018 klo 15.31
© Unto Tapio
Vesistöjen vedenkorkeuksia ja virtaamia ennustetaan ja mallinnetaan vesistömallijärjestelmällä. Järjestelmä on kehitetty SYKEssä. Ennusteet tuottavat tietoa vesistöjen säännöstelyn tueksi. Ne auttavat siten torjumaan sateiden ja lumen sulamisvesien aiheuttamien vesistötulvien haittoja.
Nykyisellään vesistömallijärjestelmän laskenta perustuu eri suureiden, kuten ilman lämpötilan, vuorokauden keskiarvoille. Vastaavasti laskennan lopputulos on esimerkiksi vuorokauden keskimääräinen vedenkorkeus.
Ilman lämpötila, sade ja muut vesistöihin vaikuttavat tekijät voivat kuitenkin vaihdella suuresti vuorokauden aikana. Osassa vesistöjä myös vedenkorkeus voi nousta nopeasti. Tällöin vuorokauden keskiarvo eroaa merkittävästi vuorokauden hetkellisistä arvoista.
Vedenkorkeusennuste vanhalla vuorokausiaskelta käyttävällä mallilla (yllä) ja uudella tuntiaskelta käyttävällä mallilla (alla). Vuorokausimalli ei pysty huomioimaan kuluvan päivän havaintoa ja sen vuoksi tulvahuipun ennusteessa on paljon hajontaa.
Tulvien ennustamisessa tärkeää on tulvahuipun vedenkorkeuden ja ajankohdan ennustaminen. Siksi vesistömallijärjestelmää on uudistettu käyttämään tunnin aika-askelta. Tällöin vuorokauden sisäinen vaihtelu tulee huomioitua. Samalla päästään hyödyntämään tehokkaasti tunnin välein tehtyjä vedenkorkeus-, virtaama- ja säähavaintoja.
Käytössä jo Kyröjoella ja Lapuanjoella
Vesistöjen tuntiennusteita mallinnetaan tällä hetkellä Kyröjoen ja Lapuanjoen vesistöille ja lisäksi kuudelle pienemmälle vesistölle.
Koska kuluvan vuorokauden keskiarvoa ei ole olemassa, vuorokausimalli ei pysty päivittämään laskentaansa kuluvan päivän havainnon perusteella. Sen johdosta tulvahuipun ennustaminen on hankalaa, ja ennusteeseen tulee hajontaa. Tuntilaskentamallin mahdollisuudet tulvahuipun ennustamisessa ovat selvästi paremmat. Tuntilaskentamalli pystyy päivittämään laskennan havaintoon, ja antaa tarkemman kuvan tulvahuipun korkeudesta, muodosta ja ajankohdasta.
Tuntimallia suunnitellaan sovellettavaksi seuraavaksi Vantaanjoelle, Siikajoelle ja Kokemäenjoen alaosaan.
Lisätietoja
Tutkija Paula Havu, Suomen ympäristökeskus SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi