Voimakkaasti taantunut punasotka on kärsinyt rehevien vesistöjen pohjaeläinravinnon vähenemisestä. Punasotkan uhanalaisuusluokka laski vaarantuneesta erittäin uhanalaiseksi. Kuva Antti Below.
Uhanalaisten lintujen määrä kasvoi edellisestä arvioinnissa peräti 28 lajilla ja punaisen listan 21 lajilla. Erityisen paljon lisääntyi vesien ja kosteikkojen lajien uhanalaisuus, johon syinä ovat vesistöjen liiallinen rehevöityminen ja muutokset lintujen muutonaikaisilla ja talvisilla levähdysalueilla.
Vuonna 2015 arvioiduista 245 lintulajista 87 (36 % arvioiduista) on uhanalaisia, 23 (9 %) silmälläpidettäviä ja 135 (55 %) elinvoimaisia. Uhanalaisista lajeista on 13 (5 %) äärimmäisen ja 36 (16 %) erittäin uhanalaisia sekä 38 (16 %) vaarantuneita. Uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit muodostavat yhdessä punaisen listan, jolla on siis 110 lajia (45 % arvioiduista). Uhanalaisten lintujen määrä kasvoi edellisestä arvioinnissa peräti 28 lajilla ja punaisen listan 21 lajilla..
Sorsa-, päiväpeto- ja kahlaajalinnuilla menee huonommin
Uhanalaisuus jakautuu lintulahkojen kesken epätasaisesti. Erityisesti sorsalinnuissa, päiväpetolinnuissa ja kahlaajalinnuissa on uhanalaisia ja punaisen listan lajeja enemmän kuin koko lajistossa keskimäärin, kun taas pöllölinnuissa ja varpuslinnuissa osuudet ovat pienempiä.
Pääelinympäristötyypeittäin tarkasteltuna rantojen, avotunturin, Itämeren ja sisävesien linnustossa on enemmän uhanalaisia lajeja kuin koko lajistossa. Soiden linnustossa punaisen listan lajeja on enemmän, mutta uhanalaisten osuus on koko lajistoa vastaava. Metsien lajistossa uhanalaisten ja punaisen listan lajien osuudet olivat selvästi pienemmät kuin koko lajistossa.
Uhanalaisuutta aiheuttavista tekijöistä elinympäristön muutokset niin pesimäalueilla kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla ovat tärkeimpiä. Myös pyynti ja metsästys ovat tärkeitä uhanalaisuutta aiheuttavia tekijöitä, mutta ei niinkään Suomessa kuin muuttoreittien varrella ja talvehtimisalueilla.
Vesien ja kosteikkojen lajien uhanalaisuus lisääntyi erityisen paljon verrattuna vuosien 2000 ja 2010 arviointeihin. Lajien uhanalaistuminen johtuu pääasiallisesti pesimäympäristöjen heikentymisestä. Sisävesillä ja rehevillä merenlahdilla on erittäin merkittäväksi uhanalaisuutta aiheuttavaksi tekijäksi osoittautunut liiallinen rehevöityminen. Tämä on johtanut vesilintujen ravinnon vähenemiseen veden samenemisen sekä runsastuneiden särkikalakantojen aiheuttaman ravintokilpailun takia.
Kotkat, muuttohaukka ja valkoselkätikka ovat hyötyneet suojelusta
Suomessa aktiivisesta suojelutyöstä ovat hyötyneet etenkin uhanalaiset merikotka, maakotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka. Ne ovat kaikki viime aikoina runsastuneita lajeja. Myös äärimmäisen uhanalaisen etelänsuosirrin taantuminen näyttää pysähtyneen aktiivisten suojelutoimien ansiosta. Kiljuhanhen kansalliset ja kansainväliset suojelutoimet alkavat myös tuottaa tulosta.
Arviointi tehtiin myös kahden Itämerellä talvehtivan lajin talvikannoille, allille (elinvoimainen) ja allihaahkalle (äärimmäisen uhanalainen). Muiden itämerellä talvehtivien lajien talvikannat ovat kasvussa, eikä muuta arviointia tehty niiden osalta. Arvioinnin yhteydessä päivitettiin alueellinen uhanalaisuustarkastelu, joka tehtiin nyt (samoin kuin aiemminkin) metsäkasvillisuusvyöhykkeittäin.
Uhanalaisuuden kriteerit
Suomen lintujen uhanalaisuustarkastelu tehtiin vuonna 2015 samoilla Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kriteereillä kuin vuosien 2010 ja 2000 tarkastelut. Tarkasteltavina oli 248 lajia, joista uhanalaisuusarvio tehtiin 244 lajille. Suosirrin kaksi alalajia tarkasteltiin erikseen, joten tarkasteltavia taksoneita oli 249. Suosirrin alalajit rinnastettiin lajeihin tarkastelussa.
Uhanalaisuus tarkoittaa riskiä hävitä lajistosta tulevaisuudessa. Häviämisriskin arviointi perustuu kannan havaittuun vähenemiseen kolmen sukupolven keston mittaisella ajalla (vaihtelee lajista toiseen noin 10–52 vuotta) ja/tai hyvin pieneen populaatiokokoon. Häviämisriskiä voidaan torjua tunnistamalla uhanalaisuuden syyt ja toimimalla niiden poistamiseksi. Laji on sitä uhanalaisempi, kuta voimakkaammin sen kanta on vähentynyt tai kuta pienempi sen kanta on. Silmälläpidettävät lajit eivät aivan täytä uhanalaisuuden kriteerejä, mutta ne voivat ajautua uhanalaisiksi, jos myös niiden hyväksi ei toimita.
Lisätiedot
Erikoistutkija Juha Tiainen, Luonnonvarakeskus, puh. 0295 327 275, etunimi.sukunimi@luke.fi
Vanhempi tukija Markku Mikkola-Roos, Suomen ympäristökeskus, puh. 0400 148 685, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Ympäristöneuvos Esko Hyvärinen, ympäristöministeriö puh.0295 250 094, esko.o.hyvarinen at ymparisto.fi