Tutkijat ottavat näytteitä turvetuotantoalueella. Kuva: Alexandra Nyman
Happamien sulfaattimaiden turvetuotannossa ohutkin turvekerros suojaa maaperää happamoitumiselta, ja tuotantoalueen muuttaminen kosteikoksi estää happamoitumista tuotannon päättymisen jälkeen. Näihin tuloksiin päädyttiin laajassa yhteistyöhankkeessa, jossa laadittiin myös opas happamuusriskien kartoittamiseen ja varautumismalli haittojen ennakointiin.
Suomessa on eniten sulfaattimaita koko Euroopassa. Happamia sulfaattimaita esiintyy luonnostaan Suomen rannikolla ja paikoin sisämaassakin. Maaperän kuivatus esimerkiksi maanviljelyn tai turvetuotannon tarpeisiin voi näillä alueilla aiheuttaa happamia ja metallipitoisia valumavesiä, jotka ovat haitallisia alapuolisen vesistön eliöstölle ja virkistyskäytölle, talousvedelle sekä infrastruktuurille.
”Turvetuotannon aikainen happamuuskuormitus on melko pientä ja jo muutaman kymmenen sentin paksuinen yhtenäinen turvekerros suojaa merkittävästi alla olevaa sulfaattimaata hapettumiselta Happamuushaittojen torjunnassa on keskeistä happamuusriskien ennakointi”, kertovat akatemialehtori Peter Österholm ja projektitutkija Miriam Nystrand Åbo Akademistä.
Happamuusriskit kasvavat turvetuotannossa loppua kohti turvekerroksen ohentuessa. Tutkimuksessa selvisi, että tuotannon aikana happamuuskuormitusta muodostuu vain pienillä alueilla ojareunavyöhykkeissä.
”Tuotannon päättyessä on tärkeää jättää ohut yhtenäinen turvekerros tuotantosaroille sekä harkita huolella alueen jälkikäyttöä. Alueen kuivattamisesta maanviljelyä varten voi aiheutua happamilla sulfaattimailla merkittävää hapanta vesistökuormitusta. Happamuusriskialueilla suositeltavin jälkikäyttömuoto on vesittäminen kosteikoksi, mikä estää maaperän lisähappamoitumisen”, neuvoo hankkeen projektipäällikkö Mirkka Hadzic Suomen ympäristökeskuksesta.
Uuden oppaan avulla sulfaattimaaselvitykset yhtenäisemmiksi
Hankkeessa julkaistiin opas happamien sulfaattimaiden parhaimmista kartoittamismenetelmistä turvetuotantoalueilla. Kartoituksen perusteella voidaan kohdistaa toimet tunnistetuille riskialueille. Myös muiden maankäyttömuotojen yhteydessä voidaan hyödyntää opasta. Jatkossa sen sisältöä päivitetään, kun tunnistusmenetelmät kehittyvät. Oppaan voi ladata hankkeen nettisivuilta.
Happamuushaittojen ennakointiin uusi varautumismalli
Hankkeessa kehitettiin Ruukin ja Saarikosken väliin sijoittuvalle Siikajoenvarren vesistöalueelle varautumismalli, jonka avulla voidaan ennustaa jokiveden happamuustilanteita ja varautua niihin ennalta esimerkiksi Uljuan altaan säännöstelyä muuttamalla.
Hankkeen toteutus
Hankkeen toteuttavat Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus ja Åbo Akademi. Hankkeen rahoittavat Euroopan aluekehitysrahaston Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 rakennerahasto-ohjelma Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kautta, Bioenergia ry, Nordkalk Oy Ab sekä Stora Enso Oyj. Hankkeen tuloksista on tulossa tarkempi loppuraportti vuonna 2020.
Lisätietoja
Projektipäällikkö Mirkka Hadzic, Suomen ympäristökeskus SYKE, p. 029 525 1829, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Akatemialehtori Peter Österholm, Åbo Akademi, p. 050 582 8490, etunimi.sukunimi@abo.fi
Geologi Jaakko Auri, Geologian tutkimuskeskus, p. 029 503 5222, etunimi.sukunimi@gtk.fi
Lisätietoa verkossa