Tiedote 16.6.2015 klo 14.48
Suolapulssin tuoma raskas ja happipitoinen vesi on syrjäyttänyt hapettoman (punainen) pohjanläheisen veden Gotlannin altaan eteläosista. © SYKE
Suomenlahden pohjaeläinyhteisöt kärsivät edelleen huonosta merenpohjan happitilanteesta. Suolapulssi on parantanut sen sijaan merenpohjan happitilannetta Gotlannin itäisellä altaalla. Merentutkimusalus Arandan COMBINE-seurantamatkalla 25.5. - 9.6. selvitettiin pohjien happitilannetta, pohjaeläinyhteisöiden tilaa ja suolapulssin vaikutuksia.
Suomenlahden pohjien happitilanne edelleen huono
Suomea ympäröivien avomerialueiden pohjaeläinyhteisöissä ja pohjien happitilanteessa ei uusimpien havaintojen perusteella ole tapahtunut merkittäviä muutoksia.
”Selkämeren ja Perämeren pohjilla happiolot ovat edelleen hyvät. Näillä alueilla myös pohjaeläinyhteisöt voivat yleisesti ottaen hyvin ja havaitut vaihtelut johtunevat normaalista vuosittaisesta vaihtelusta. Suomenlahden pohjaeläinyhteisöt sen sijaan kärsivät edelleen merkittävästi hapettomista oloista, vaikka happitilanne lahden länsipäässä onkin hieman kohentunut”, kertoo erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen ympäristökeskuksesta.
Suolapulssi parantanut pohjaeläinten elinolosuhteita Gotlannin itäisellä altaalla
Itämerelle joulukuussa 2014 virranneen mittavan, kaikkien aikojen kolmanneksi suurimman suolavesipulssin vaikutukset näkyvät jo Itäisellä Gotlannin altaalla pohjanläheisen veden happi- ja ravinnepitoisuuksissa. Fosforin määrä on selvästi vähentynyt syvävedessä, mutta vaikutukset esimerkiksi leväkukintoihin tulevat esille vasta pitkällä aikavälillä.
Altaan keskiosassa todettiin hapekas vesikerros noin 120 metrin syvyydestä aina pohjaan (230 m) asti. Suolaisuuden harppauskerroksen (n. 70 m) ja noin 120 metrin syvyyden välissä on kuitenkin edelleen hapeton, toisinaan rikkivetyä sisältävä vanhan veden kerros. Nyt havaitun kaltainen happitilanne mitattiin viimeksi vuonna 2003, minkä jälkeen rikkivetypitoinen vesi on hallinnut alueen koko vesipatsasta. Esimerkiksi viime vuonna vastaavaan aikaan rikkivetypatsas ulottui pohjaan asti.
Merenpohjan hapettuneisuus ulottuu nyt myös Suomenlahteen rajoittuvan Pohjoisen Gotlannin altaan eteläosiin asti.
Itäisen Gotlannin altaan eteläosiin kevään kuluessa kulkeutunut happipitoinen vesi on hapettanut myös merenpohjan pintaosaa. Näin pohjaeläinten on mahdollista levitä uudelleen kyseiselle alueelle. Alhaisia happipitoisuuksia sietävien monisukasmatojen yksittäisiä esiintymisiä havaittiin jo seuranta-asemilta otetuissa näytteissä, kun viime vuonna asemilta ei havaittu makroskooppista pohjaeläimistöä lainkaan. Useimmat Itämeren pohjaeläinlajit vaativat kuitenkin nykyistäkin suurempia happipitoisuuksia kyetäkseen asuttamaan pohjia menestyksekkäästi.
Kuvat alla: Itämerelle joulukuussa 2014 virrannut mittava suolavesipulssi näkyi voimakkaana suolaisuuden lisääntymisenä Gotlannin syvänteessä jo touko-kesäkuussa 2015.
© SYKE
© SYKE
Kuvia tiedotusvälineiden käyttöön:
Lisätietoja:
Matkanjohtaja, ryhmäpäällikkö Kari K. Lehtonen, SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, p. 0295 251 359
Johtava tutkija Kai Myrberg, SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, p. 0295 251 441
Erikoistutkija Harri Kankaanpää, SYKE,
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, p. 0295 251 258
Erikoistutkija Simo Siiriä, Ilmatieteen laitos,
etunimi.sukunimi@fmi.fi, p. 050 5982 311