Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo tiedottavat
Pohjoisten metsien valtalaji järripeippo on vähentynyt ja sen levinneisyysalue supistunut. Kuva Jorma Tenovuo.
Tuoreen tutkimuksen mukaan 235 Suomessa pesivästä lintulajista 87 lajin levinneisyysalue on laajentunut ja 82 lajin pienentynyt. 66 lajilla ei havaittu merkitseviä muutoksia levinneisyysalueessa. Ilmaston lämmetessä lajimäärän on ennustettu kasvavan Pohjois-Euroopassa, kun eteläisiä lajeja levittäytyy pohjoiseen.
Tutkimus perustui vuosien 1974–89 ja 2006–10 Suomen lintuatlasten vertailuun. Lintulajien kokonaismäärässä tutkimusruuduissa ei havaittu muutoksia ajanjaksojen välillä. Lintuatlaksissa kunkin lajin esiintyminen ja pesiminen on selvitetty 10 x 10 km:n ruuduissa.
”Maankäytöllä, kuten metsä- ja maataloudella sekä vesistöjen rehevöitymisellä on ollut kielteinen vaikutus monien lajien esiintymiseen, ja lajeille sopivien elinympäristöjen puute on voinut rajoittaa lajien leviämistä”, toteaa johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta.
Pohjoiset lajit, kuten tunturialueiden linnut, ovat vähentyneet ilmaston lämmetessä. Pohjoisten lajien levinneisyysalueet myös siirtyivät voimakkaasti pohjoista kohti, esimerkiksi riekon levinneisyysalueen keskipiste siirtyi 145 km, hiiripöllön 150 km ja järripeipon 170 km pohjoiseen tutkimusjakson aikana.
”Eri linturyhmistä erityisesti kaukomuuttajat, jotka talvehtivat Afrikassa tai Aasiassa, ovat vähentyneet ja niiden levinneisyysalueet ovat keskimäärin pienentyneet,” sanoo akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen Helsingin yliopiston luonnontieteellisestä keskusmuseosta, Luomuksesta.
Ihmisen toiminnalla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia lintulajeihin. Suojelun ansiosta monet aiemmin erittäin uhanalaiset lajit, kuten laulujoutsen, maa- ja merikotka, muuttohaukka ja valkoselkätikka, ovat runsastuneet ja laajentaneet levinneisyysaluettaan.
Suomen pesimälinnuston lajikoostumuksen vaihtuvuus on viimeisten vuosikymmenien aikana ollut suuri. Lähes kaikkien lajien (96 % lajeista) levinneisyysalue joko muuttui kooltaan tai siirtyi. Tämä vaihtuvuus tulee todennäköisesti jatkumaan, joten tulevaisuuden pesimälintuyhteisöjen lajikoostumus eroaa entistä enemmän sekä nykyisistä että aiemmista lintuyhteisöistä.
”Lintuatlasten aineiston ovat keränneet tuhannet aktiiviset lintuharrastajat, joiden panos linnustonseurannassa on korvaamaton”, kiittelee Lehikoinen.
Tutkimus on julkaistu kansainvälisessä Ecology and Evolution –tiedesarjassa: Birds on the move in the face of climate change: High species turnover in northern Europe
Lisätietoja
Johtava tutkija Raimo Virkkala, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 0295 251 747, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Akatemiatutkija Aleksi Lehikoinen, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS
puh. 045-1375732, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Lisää aiheesta