Tiedote 26.8.2020 klo 10.00
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laatiman laajan arvion mukaan Suomen luonnon monimuotoisuus on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana jatkanut vähenemistään, mutta kehityksen suunta voidaan kääntää. Muutos saavutetaan kasvattamalla tehokkaimmiksi havaittujen toimenpiteiden mittakaavaa sekä ottamalla luonnon monimuotoisuus huomioon kaikessa päätöksenteossa. Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 arvioinnista vastannut tutkijaryhmä pitää välttämättömänä, että Suomessa toteutetaan 2020-luvulla ekologinen siirtymä luonnon monimuotoisuutta vaalivaan kestävän kehityksen yhteiskuntaan. Hanke toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).
Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian viisi päämäärää ja 20 tavoitetta ovat tukeneet vastaavien, vuonna 2010 Japanin Nagoyassa sovittujen YK:n biodiversiteettisopimuksen strategisten päämäärien ja Aichi-tavoitteiden toteutusta Suomessa. Strategian käytännön toteutusta edistävän kansallisen toimintaohjelman 105 toimenpiteen toteutus on onnistunut melko hyvin eri ministeriöiden jaetulla vastuulla. Toisaalta useat toimenpiteet eivät ole olleet kuitenkaan riittävän kunnianhimoisia, jotta ohjelman tavoitteet olisi voitu saavuttaa. Päätöksenteossa luonnon monimuotoisuutta koskevat tarpeet ovat pääosin jääneet muiden tavoitteiden varjoon. Myöskään yrityksiä, järjestöjä ja kuntia ole vielä otettu riittävissä määrin mukaan luontotalkoisiin.
Suomi valmistautuu uusiin kansainvälisiin tavoitteisiin nykyisen kansallisen strategian ja toimintaohjelman vaikuttavuuden tarkastelulla. Tutkijaryhmän raportin sisältämä vaikutusarviointi ja suositukset edistävät uuden kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2021‒2030 valmistelua. Raportti luovutettiin tänään ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkoselle.
Riisitunturin kansallispuistosta näkyy Euroopan suurin lähde eli Kitkajärvi. Alueella on myös laajoja luonnontilaisia rinnesoita.
Suomen luonnon suurimmat paineet ovat metsätalous, maatalous, rakentaminen, saastuminen ja ilmastonmuutos
Suomen luonnon monimuotoisuuden kehityssuunta on edelleen heikkenevä ‒ uhanalaisten lajien määrällä mitattuna heikkeneminen on jopa nopeutunut. Monimuotoisuuden kannalta merkittävimpiä kehityksen taustalla olevia tekijöitä ovat etenkin suomalaisten vaurastumista seuraava kulutuksen lisääntyminen sekä globaaliin kauppaan liittyvät tarpeet hyödyntää maamme luonnonvaroja, etenkin metsävaroja. Talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua. Suurimmiksi Suomen luonnon monimuotoisuuteen kohdistuviksi paineiksi tutkijaryhmä tunnisti metsätalouden, maatalouden, rakentamisen sekä saastumisen ja ilmastonmuutoksen. Analyysi perustuu tuoreisiin uhanalaisten lajien (2019) ja luontotyyppien (2018) punaisiin kirjoihin sekä moniin muihin tutkimuksiin.
Tutkijaryhmän arvion mukaan useimpien kansallisen biodiversiteettiohjelman toimenpiteiden vaikutus luonnon monimuotoisuuden tilaan on ollut toistaiseksi melko vaatimaton. Yleisimpiä syitä ovat olleet riittämättömät resurssit, viivästynyt toimeenpano sekä ristiriitaiset muut kehityskulut, kuten esimerkiksi lisääntynyt tai korkeana jatkunut luonnonvarojen käyttö ja kompensoimaton ympäristöä muuttava maankäyttö. Lisäksi osa toimenpiteistä on ollut joko tavoitteiltaan vaatimattomia, epäselvästi muotoiltuja, tai kohteeltaan rajoittuneita. Mikäli toimenpiteet muotoillaan tehokkaammiksi ja niiden toteutukseen panostetaan riittävästi, on niillä merkittävä potentiaali luonnon monimuotoisuuden tilan parantamisessa.
Turvesuon laskuoja sateiden jälkeen. Soiden ojitus on uhanalaistuttanut suoluontoa ja samentanut alapuolisia vesistöjä, joista myös uhanalaiset vaelluskalakannat ovat kärsineet.
Vaikuttavimpia ovat olleet toimet, joihin on sisältynyt esimerkiksi laaja yhteistyö, itsenäinen toteutus, riittävä rahoitus sekä vaikuttava tiedontuotanto. Onnistumisista esimerkkejä ovat Puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelma PUTTE, Vedenalaisen meriluonnon inventointiohjelma VELMU, Etelä-Suomen metsien monimuotoisuutta turvaava METSO-ohjelma, useat EU-rahoitteiset Life-hankkeet sekä luontoviestintä. Ohjelmakauden alussa kansainvälistä vaikuttavuutta oli monilla kehitysyhteistyöhön liittyvillä toimenpiteillä, mutta niiden toteutus hidastui toimintarahoituksen jyrkän vähenemisen myötä.
Vastuun luonnosta tulee kuulua kaikille
Tutkijaryhmä arvioi, että keinot ja riittävät tiedot monimuotoisuuskadon hillintään ovat olemassa. Suomen perustuslain 20§ mukaan vastuu luonnosta kuuluu kaikille. Tämä ei ole täysin toteutunut, mutta kansalaisyhteiskunnan, elinkeinosektoreiden ja muiden ei-valtiollisten toimijoiden osallistuminen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen on päässyt 2020-luvulle tultaessa hyvään alkuun. Hallinnon tukena ei-valtiollisilla toimijoilla onkin merkittävä potentiaali biodiversiteetin turvaamisessa.
Perinnebiotoobit tarvitsevat jatkuvaa hoitoa säilyäkseen. Luonnonlaitumilla elää rikas ja monipuolinen kasvi- ja eläinlajisto. Tutkimuksissa on havaittu, että siellä missä laidunnus loppuu, luontoarvot heikkenevät.
Ympäristössämme tapahtuneet nopeat muutokset, kuten ilmastonmuutoksen eteneminen, edellyttävät toimintaohjelman vanhojen teemojen vahvistamista ja päivittämistä sekä uusien teemojen sisällyttämistä tulevaan toimintaohjelmaan. Näitä ovat muun muassa ilmastonmuutoksen, biodiversiteetin ja kiertotalouden välisten synergioiden vahvistaminen, lainsäädännön luontotavoitteiden kehittäminen, hiilensidontaan ja hiilivarastojen kasvattamiseen liittyvien luontopohjaisten ratkaisujen käyttö sekä maataloustuotannon luontoperustan, kuten hyönteispölytyksen, turvaaminen.
Uuden strategian vauhditettava siirtymää kestävään yhteiskuntaan
Tutkijaryhmä katsoo, että uuden Suomen luonnon monimuotoisuutta koskevan kansallisen strategian ja toimintaohjelman (2021‒2030) päätavoitteena tulisi olla siirtyminen ekologisesti kestävään, oikeudenmukaiseen yhteiskuntaan, joka ottaa huomioon tarvittavien uudistusten sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset. Siirtymä edellyttää yhteiskuntaa läpäiseviä kestävyyttä parantavia rakenteellisia ja systeemisiä muutoksia esimerkiksi tuotannossa ja kulutuksessa sekä kansainvälisen kaupan rakenteissa kansainvälisen sopimusyhteistyön avulla.
Tutkijaryhmän ehdottamat teemat uutta strategia- ja toimintaohjelmakautta (2021–2030) varten:
1) Ekologinen siirtymä
2) Tieto ja tietoisuus
3) Elinympäristöjen ja lajien tilan parantaminen
4) Geneettinen monimuotoisuus
5) Uudet avaukset ja ratkaisut
6) Saamelaiskulttuuri ja luonnon monimuotoisuus
7) Suomi maailmalla
Maankäytön paineiden vähentämiseksi tulisi maan- ja vesienkäytön suunnittelussa soveltaa ei luonnon nettohävikkiä -periaatetta (no net loss of biodversity), joka velvoittaa kompensoimaan luonnolle aiheutuvat haitat. Ruoantuotanto ja ekosysteemipalvelut tulisi turvata luonnonvarojen käytön kestävyyttä vahvistavilla ohjauskeinoilla. Tutkimusten havaitsemat luonnossa liikkumisen myönteiset vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin tulisi sisällyttää ennalta ehkäisevään sosiaali- ja terveystyöhön.
Ilmastonmuutoksen hillinnän toimenpiteet hyödyttävät monilta osin myös monimuotoisuuden suojelua. Kuvat Riku Lumiaro.
Suomen tulisi jatkaa biodiversiteetin turvaamiseen tähtäävää kansainvälistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Maamme uuden luonnon monimuotoisuutta koskevan kansallisen strategian ja toimintaohjelman (2021–2030) eurooppalaisia viitekehyksiä ovat EU:n Vihreän kehityksen ohjelma ja siihen kuuluvat Luonnon monimuotoisuuden strategia 2030 ja Pellolta pöytään strategia. Maailmanlaajuisena kehyksenä toimivat Biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen uudistetut tavoitteet, joista sovitaan keväällä 2021.
”Suomen biodiversiteettistrategian ja toimintaohjelman 2012–2020 toteutuksen ja vaikutusten arviointi (BD-arvio)” -raportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Raportin ovat laatineet tiiviissä yhteistyössä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ja asiantuntijat: Ari-Pekka Auvinen, Eija Kemppainen, Jukka-Pekka Jäppinen, Janne Heliölä, Katja Holmala, Jorma Jantunen, Marja-Liisa Koljonen, Taneli Kolström, Riku Lumiaro, Pekka Punttila, Riikka Venesjärvi, Raimo Virkkala ja Petri Ahlroth.
Lisätietoja
Hankkeen vastuullinen johtaja
Johtaja Petri Ahlroth, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 054
Tutkija Ari-Pekka Auvinen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 050 4133 403
Biologi Eija Kemppainen, SYKE, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi, puh. 0295 251 274
Hankkeen johtaja Lukessa
Senior Advisor Taneli Kolström, Luke, etunimi.sukunimi@luke.fi, puh. 0295 325 011
Lue aiheesta lisää