Euroopan maissa tehdään lukuisia toimenpiteitä muovien kiertotalouden edistämiseksi ja haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Suomen ympäristökeskus SYKE on selvittänyt eri maiden keinovalikoimia. Selvityksessä kävi ilmi, että ongelmien ratkaisemisen suunnitelmallisuudessa ja reagointinopeudessa löytyi eroja maiden välillä.
Muovien kiertotaloutta edistetään Euroopassa pääasiassa sääntelyn sekä markkinapohjaisten ja taloudellisten ohjauskeinojen kautta. Lisäksi hyödynnetään tiedottamista, vapaaehtoisia sopimuksia sekä erilaisia tutkimus- ja kehitystoimenpiteitä. Usein eri maiden muovisuunnitelmista puuttuivat kuitenkin tarkemmat tiedot niiden toteutusaikatauluista. Lisäksi vaikutusten seurantatietoa oli harvoin saatavilla. Alankomaiden strategia erottui edukseen, sillä siinä oli poikkeuksellisen tarkasti esitelty toimenpiteille asetetut budjetit ja toteutusaikataulut.
Suomessa muovien kiertotaloutta edistää kansallisesti ympäristöministeriön koordinoima Muovitiekartta, joka julkaistiin alun perin 2018 ja päivitettiin alkuvuonna 2022. Päivityksessä otettiin huomioon väliarviointi ja toimeenpanoa tukeneiden tutkimushankkeiden tulokset. Muovitiekarttaan lisättiin myös aikataulut, joiden avulla tavoitellaan muovien kiertotaloutta Suomessa vuoteen 2030 mennessä.
Vastaavia strategioita sekä yksittäisiä toimenpiteitä on otettu käyttöön myös muissa Euroopan maissa. Esimerkiksi Tanskassa ja Alankomaissa julkaistiin samana vuonna Suomen kanssa kansalliset toimintasuunnitelmat ja Ruotsi valmistelee omaansa parhaillaan.
Kansainvälinen yhteistyö avainasemassa muovihaittojen ratkaisemisessa
Muovit soveltuvat moneen käyttötarkoitukseen ja siksi niihin liittyvien haasteiden ratkaiseminen on tärkeä osa kestävyysmurrosta, jossa pyritään hiilineutraaliin kiertotalouteen. Ratkaisuissa on tarkasteltava niin muovien raaka-aineita, suunnittelua kuin käyttöäkin. Erityisesti muovien uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat tärkeä osa kiertotalouteen pyrkimistä. Nämä toimenpiteet ehkäisevät myös ilmastonmuutosta ja muita haitallisia ympäristövaikutuksia.
Muovien näkyvin haitta on niistä aiheutuva roskaantuminen, jonka ympäristö- ja terveysvaikutukset eivät jää paikallisiksi. Roskien kulkeutuminen ympäristössä ei tunne valtioiden rajoja. Tämän vuoksi kansainvälinen yhteistyö onkin välttämätöntä. Historiallinen askel muovisaasteen hillitsemiseksi otettiin tänä keväänä, kun Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ympäristökokouksessa tehtiin päätös maailmanlaajuisen muoviroskasopimuksen laatimisesta. Sopimuksesta suunnitellaan laillisesti sitovaa ja koko muovin elinkaaren kattavaa. YK:n jäsenmaana Suomi on mukana neuvotteluissa.
Yksi tärkeä yhteistyön muoto on myös tiedon jakaminen ja hyvien käytäntöjen levittäminen, jota SYKEn tuore selvityskin edistää.
”Muovien kiertotalous on erittäin ajankohtainen aihe ja tilannekuva kehittyy koko ajan. Siksi kehotamme myös etsimään uusinta tietoa toimenpiteistä”, kertoo tutkija Milja Räisänen Suomen ympäristökeskuksesta.
Bio-alkuiset merkinnät aiheuttavat sekaannusta
SYKEn tekemässä selvityksessä löytyi eroavaisuuksia myös eri Euroopan maiden suhtautumisessa perinteistä muovia korvaaviin biopohjaisiin ja biohajoaviin muoveihin.
”Biopohjaisissa muoveissa on paljon potentiaalia, mutta kattavia kestävyystarkasteluja kuitenkin vielä tarvittaisiin lisää, esimerkiksi biopohjaisten ja kierrätysmuovien vertailua ympäristövaikutusten osalta”, kertoo SYKEn erikoistutkija Sari Kauppi.
Biopohjaisuus sekoitetaan muoviin liittyvässä keskustelussa myös usein biohajoavuuteen. Biopohjaiset muovit ovat uusiutuvista raaka-aineista valmistettuja, eivätkä ne välttämättä ole biohajoavia. Perinteiset öljypohjaiset muovitkin voivat toisaalta olla biohajoavia. Monet biohajoavat muovit eivät kuitenkaan hajoa ympäristöolosuhteissa, vaan ne on suunniteltu hajoamaan laitosmaisessa kompostoinnissa.
Jos tuotteeseen tai pakkaukseen on merkitty, että se on biohajoava, saattaa se kannustaa roskaamiseen. Tätä ehkäistäkseen on esimerkiksi Ranska ottanut tiukan linjan merkintöjen kanssa: merkinnät ”biohajoava” ja ”ympäristöystävällinen” ovat kiellettyjä muovipakkauksissa ja -tuotteissa.
Lue lisää
Lisätietoja
Tutkija Milja Räisänen, Suomen ympäristökeskus, etunimi.sukunimi@syke.fi, puh. 029 525 2085