Uutinen 22.5.2017 klo 14.28
© Sannamari Pehkonen/ Ympäristöhallinnon kuvapankki
Alavudella, kuten tyypillisesti Etelä-Pohjanmaalla, osakaskunta on pitäjän kokoinen. Osakaskiinteistöjä on yli 5 000 ja vesipinta-alaa noin 4 500 hehtaaria, lisäksi muutamia yksittäistiloja, joilla omaa vesialaa. Alavudella hallitaan kalastusta kahdeksan kalastusseuran toimesta vuokrasopimuksilla Alavuden kalastuskunta -nimisen osakaskunnan kanssa. Yksi kahdeksasta seurasta on Sapsalammin kalastusseura, joka on perustettu 1952.
Jäseniä seuralla on noin 200 ja vuokrattuja vesialueita hieman yli 400 hehtaaria, joista kookkain yhtenäinen alue on Sapsalampi. Kokoa Sapsalammissa on 111 hehtaaria, vettä noin 8 000 000 kuutiometriä. Syvimmillään järvi on jopa 30 metriä, keskisyvyys noin 8 metriä. Veden viipymä on yli 300 vuorokautta. Sapsalammin yläpuolella on Isorommi, kooltaan noin 70 hehtaaria. Molemmat pääaltaat ovat olleet kirkasvetisiä, vielä 1970-luvulla kaikki talousvesi otettiin näistä lammista.
Hoitokalastusta jo 30 vuotta
Pienimmillä ja matalimmilla lammilla on tehty järvitoimikuntien ja huvila-asukkaiden toimesta vesikasvien niittoa pyrkimyksenä estää talviaikainen happikato. Hoitokalastus on aloitettu 1980-luvun lopulla, kun Alavus-Töysä-Kuortane kalastusalue hankki vuokrattavaksi hoitokalastuspaunetteja. Sapsalammilla niitä käytettiin jo vuonna 1985. Pyynti oli kestoltaan keväisen särjenkudun aikaan muutama viikko, vaikkakin sesonki saattoi mennä ohi muutamassa päivässä. Saalit jäivät vuosittain alle 1 000 kg.
Pilkkikisoja ja tukkikeräyksiä 90-luvulla
Sapsalammin kalastusseura järjesti useita yleisiä pilkkikisoja 1990-luvun loppupuolella, joihin haettiin isompia osallistujamääriä arvokkailla pääpalkinnoilla. Paras nettotuotto oli 12 000 markkaa pilkkikisasta. Johtokunta järjesti lisäksi useampana vuonna kyläläisiltä tukkipuu-keräyksen, jolla vaihdettiin höylähirttä naapurikylän sahalaitokselta ja rakennettiin talkoilla pilkkikisapalkinnoiksi aittamökkejä. Kisatuottojen ja avustus-rahoitusmahdollisuuksien myötä tuli tilaisuus hankkia tehokkaampia pyyntivälineitä kääpiöityneen (7-10 cm) särjen sekä räjähdysmäisesti lisääntyneiden lahnanpoikasten (15-20 cm) poistamiseen.
Tilanne oli kuitenkin jo päässyt hyvinkin pahaksi, sillä kesäaikaiset leväkukinnot värjäsivät veden kellan-ruskeaksi, eivätkä varpaatkaan enää näkyneet vyötärönsyvyisessä vedessä. Toki ilmiön alku oli nähtävissä jo 1980-luvun lopulla kalaverkkojen nopeasta likaantumisesta ja talviaikaisen verkkokalastuksen saaliittomuudesta esimerkiksi 20 merin syvyydessä, josta aikaisemmin sai talvikalastuksessa siikaa.
Tehokkuutta hoitokalastukseen 2000-luvulla
Kun eri tilaisuuksissa tuli toistuvasti puheeksi Sapsalammin vedenlaadun tilanne, ELY-keskuksen neuvona oli lähteä hoitokalastamaan Sapsalampia. Aluksi yritettiin saada kannatusta idealle, että Alavuden Osakaskunta hankkisi hoitokalastuskalustoa. Idea ei kuitenkaan saanut kannatusta, koska katsottiin, että kalusto jää helposti heitteille, kun sitä ei mielletä omaksi.
Siksipä lähdettiin luomaan omaa harrastustoimintaa Sapsalammille. Jälkeenpäin ajatellen kaikki on sujunut kitkattomasti. Näin kävi ehkä osaksi sen takia, ettei rimaa nostettu liian korkealle - voisi melkein sanoa että ei nostettu ollenkaan, vaan seurattiin mitä tulee tapahtumaan.
Sapsalammilla on nuottauksen lisäksi hoitokalastettu avorysillä 2000-luvulla. Vuoden 2013 tienoilla veden väri oli jo silmämääräisesti tarkasteltuna palautunut 1980-luvun lopun - 1990 alun tasolle, eikä leviä enää näkynyt. Viime vuonna aloitettiin tehokkaampi hoitokalastus Pyylammissa (noin 40 ha), mikä jatkuu tulevana kesänä.
Talkootunteja ei ole säästelty
Vuonna 2005 Kalastusseurassa heräsi haave hankkia seuralle nuotta. Sitä harjoittelemaan lähdettiin Kuortaneelle asti ennen kuin oma, neljä metriä korkea pintanuotta hankittiin Virtain Toisveden kylästä. Nuotta oli "vanhanaikainen", kahdella kelulla vedettävä ja aidat käsin vedettävät. Aluksi nuotta jaettiin järveen veneestä. Seuraavana keväänä nuottaa varten rakennettiin lautta, jolloin nuotan lasku tapahtui joutuisasti. Saaliit jäivät kuitenkin 2-300 kg vetoa kohden. Sopivan syvyistä vettä ei ollut tarjolla kuin muutamassa lahdessa. Parin vuoden jälkeen ostettiin Kuortaneen kalastusseuralta käytöstä pois jäänyt, seitsemän metriä korkea nuotta. Korkeammasta liinakorkeudesta johtuen vetosaaliit moninkertaistuivat 600-700 kiloon per apaja. Tämäkään nuotta ei kuitenkaan ollut liinakorkeudeltaan tai silmätiheydeltään riittävä, ns. hoitokalastusnuotta. Hoitokalastuksen tavoitteena kun on tavoitteena poistaa kalamassaa, joka käyttää ravinnokseen eläinplanktonia.
Sapsalammin kalastusseura rakensi talkootyönä nuotan kesällä 2014 kylätalon tiloissa, entisessä kansakoulussa. Nuotan teko oli rankkaa, eikä rasitusvammoiltakaan säästytty. Ensin oli hankittava tarvittavat materiaalit ja esimerkiksi oma teollisuusompelukone, jolla mm. ommeltiin pressusta yli 6 000 laahuspainopussia, joihin kuhunkin tuli 250 grammaa lyijylankaa. Nuotan liinakorkeudeksi tuli 14,40 metriä ja aitapituudeksi 300 metriä, silmäkooksi 10 mm ja perään 8 mm.
Kaikkiaan talkooporukkaan on kuulunut noin 17 miestä ja 3 naista. Nuotanveto vaatii hyvin sujuakseen vähintään 4 henkilöä. Kaluston teossa, etenkin lauttojen hitsauksessa on käytetty ulkopuolista ammattilaista, mutta omaa suunnittelua ja toteutusta on tehty paljon, kuten polttomoottorilla toimiva nuotanvetolaitteisto.
Kalasaaliin kehitys
Vaikka apajan hehtaarikoko jää useasti alle 4 hehtaarin, särjen ja lahnan saalispaino on noin 1 000 kg. Särjen keskikoon kasvu on lisännyt kokonaissaaliin kilomäärää. Lahnan kohdalla muutokset ovat olleet hyvin pieniä, aina tulee "kämmenkokoista" enemmistönä. Pidempikestoisessa hoitokalastuksessa koon kehitystä voidaan seurata.
Sapsalammissa viimeiset seitsemän vuotta, jolloin pyyntiä on harjoitettu tehokkaammin, kokonaiskilomäärä on yhteensä 22 117 kg, keskimäärin 3 159 kg/vuosi ja noin 29 kg/ha/vuosi. Apajasta saatava kalan kilomäärä on kasvanut vuosittain. Tällä hetkellä pääosin kaiken saaliskalan hakee eräs karjankasvattaja, joka tekee niistä karjanrehua.
Avustukset mahdollistavat toiminnan
Sapsalammin kalastusseuran kalusto on niin arvokas, ettei sen hankinta omin varoin olisi ollut mahdollista, vaikka pääosin kaikki mahdollinen on pyrittykin tekemään talkoilla. Varusteet on hankittu pikkuhiljaa ja kulloiseenkin tilanteeseen mitoittaen, kuten rysät vesistön syvyyden mukaan. Rahoitus on saatu pääosin Alavuden Osakaskunnalta, mutta myös Alavuden kaupungin ympäristölautakunnalta, ELY-keskukselta, Kuudestaan ry:n maaseuturahastosta sekä kalatalouden edistämismäärärahoista.
Kalusto sisältää kolme lauttaa, kolme nuottaa ja kaksi venettä (joista toinen, noin 7 metriä pitkä, on suunniteltu rysäpyyntiin ja kalankuljetukseen), kolme perämoottoria, kolme paunettia, kolme lahtirysää, 20 vege-katiskaa, nuotanvetolaite ja iso joukko ankkureita ja köysiä. Mutta vielä puuttuu tältä kalustolta kunnollinen talvivarasto ja yhteen lauttaan oma perämoottori. Tälle vuodelle varmistunut avustus on 3 550 euroa, joten perämoottoriksi on ilmeisesti etsittävä käytetty kone.
Tekstin editoija: Sanna Vienonen, SYKE
Lisätietoja
Alavuden osakaskunnan hoitokunnan puheenjohtaja ja Sapsalammin kalastusseuran puheenjohtaja Erkki Peltonen, erkki.peltonen@gmail.com