© Riku Lumiaro
AMAP (Arctic Monitoring and Assessment Programme) esittelee Arktisen neuvoston ministerikokoukselle Rovaniemellä 7.5.2019 raportit kolmesta teemasta, jotka kaikki vaativat kiireisiä toimenpiteitä: Ilmastonmuutos arktisella alueella, arktisten merialueiden happamoituminen ja ympäristömyrkkyjen biologiset vaikutukset.
Ilmastonmuutos arktisella alueella
AMAPin yhteenvetoraportti ilmastonmuutoksesta arktisella alueella, Arctic Climate Change Update 2019, painottaa arktisen alueen ilmaston lämpenevän noin kaksi kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Vuosina 2014-2018 arktisella alueella oli lämpimämpää kuin koskaan aiemmin 1900-luvun alusta kestäneen mittaushistorian aikana. Aikavälillä 1971-2017 ilman lämpötilan vuosikeskiarvo on noussut 2.7 astetta. Erityisesti talviaikaiset lämpötilat nousevat.
Nopeasti etenevä ilmastonmuutos on johtanut Pohjoisen jäämeren jääpeitteen pienenemiseen, arktisia maa-alueita peittävän jään ja ikiroudan lisääntyneeseen sulamiseen sekä lumipeitteisen ajan lyhenemiseen. Viimeaikaiset havainnot osoittavat, että globaalista merenpinnan noususta 30 prosenttia jaksolla 1992-2017 johtuu arktisten jäätikköjen ja erityisesti Grönlannin sulamisesta. Tämän vuoksi Jäämereen myös päätyy entistä enemmän makeaa vettä, mikä voi vaikuttaa meriveden kiertoon Pohjanmerellä ja Pohjois-Atlantilla.
Jopa puolet maaperän hiilivarastosta maapallolla on arktisen alueen maaperässä. Riskinä nähdään etenkin laajamittainen ikiroudan sulaminen, joka voi johtaa suuriin kasvihuonekaasujen päästöihin maaperästä. Lisäksi arktisen alueen muutos vaikuttaa sääilmiöihin kaukana arktiselta alueelta. Ilmastonmuutos vaikuttaa alueen maa- ja meriekosysteemeihin, asukkaiden terveyteen ja elinkeinoihin.
Ilmastomallien mukaan arktinen alue lämpenee 2050-luvulle tultaessa keskimäärin 4-5 ⁰C. Jos päästövähennyksiä ei tapahdu, keskimääräinen lämpötilan nousu arktisella alueella voisi ylittää 10 ⁰C vuosisadan loppuun mennessä.
Nettopäästöjen pienentäminen (hiilen päästöt miinus nielut) pikaisella aikataululla voi auttaa merkittävästi tilanteen vakauttamisessa vuosisadan loppua kohti. Vähentämällä lyhytikäisten ilmastoon vaikuttavien yhdisteiden (musta hiili, metaani, otsoni) päästöjä maailmanlaajuisesti voitaisiin vähentää näiden yhdisteiden lämmittävää vaikutusta arktisella alueella arviolta 0,5 astetta vuoteen 2050 mennessä.
Pariisin sopimuksen tavoitteita vastaavien päästövähennyksien avulla voitaisiin lumen ja ikiroudan sulaminen saada tasaantumaan vuosisadan puolivälin jälkeen ja näin voitaisiin vähentää globaalien seurausvaikutusten riskiä. Pariisin tavoitteisiin pääsemällä voidaan hidastaa myös merenpinnan nousua vuosisadan puolivälin jälkeen. Ilman merkittäviä päästövähennyksiä ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaikeutuu ja globaalit riskit kasvavat.
Arktisten merialueiden happamoituminen
Merten happamoituminen on maailmanlaajuinen ilmiö. Se linkittyy ilmastonmuutokseen ja aiheutuu hiilidioksidin sitoutumisesta veteen. AMAPin uusin julkaisu, Arctic Ocean Acidification 2018/19, raportoi pohjoisten merten happamoitumisen moninaisuudesta ja ilmiön sosio-ekonomisista vaikutuksista käyttäen viittä esimerkkitapausta.
Esimerkeissä tarkastellaan meriveden happamoitumisen vaikutuksia ravintoketjuihin ja sen kautta meriekosysteemien toimivuuteen perustuviin elinkeinoihin, kuten turskanpyyntiin Barentsin merellä tai Länsi-Kanadassa ja katkarapujen pyyntiin Grönlannissa.
Happamoitumisen pysäyttämiseksi vaadittavat toimenpiteet ovat samat kuin ilmastonmuutoksen ehkäisemisessäkin: fossiilisten polttoaineiden käytön merkittävä vähentäminen ja muut konkreettiset toimenpiteet hiilidioksidin päästöjen vähentämiseksi.
Ympäristömyrkkyjen biologiset vaikutukset
Maailmassa käytetään kymmeniä tuhansia kemikaaleja. Monia niistä löydetään arktiselta alueelta, jonne ne ovat päätyneet sekä kaukokulkeutumisen että alueella tapahtuvan käytön seurauksena.
AMAPin raportti, Biological Effects of Contaminants on Arctic Wildlife and Fish, todentaa jälleen myrkyllisten aineiden kertymisen ja rikastumisen arktisiin elinympäristöihin aiheuttavan merkittävän riskin etenkin ravintoketjujen huipulla oleville lajeille, kuten jääkarhulle, hylkeille, miekkavalaalle ja osalle merilinnuista. Erityistä huomiota raportti kiinnittää useiden haitta-aineiden yhteisvaikutusten ja kumulatiivisten vaikutusten arvioinnin haasteisiin muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa.
AMAP suosittelee laaja-alaisen ja monitieteisen yhteistyön jatkamista sekä toimia kansainvälisten yhteistyömekanismien edelleen kehittämiseksi kemikaalien hallintaan ja säätelyyn.
AMAP tuottaa tieteeseen perustuvia, päätöksenteolle relevantteja arviointiraportteja sekä materiaaleja niin alueen asukkaiden kuin kansainvälisten ympäristösopimusten käyttöön.
Lisää aiheesta:
AMAP:in kansainväliset tiedotteet raporteista, linkit raportteihin ja taustamateriaaliin:
Lisätietoja:
AMAP työryhmän varapuheenjohtaja Martin Forsius, Suomen ympäristökeskus SYKE
puh. 040 740 2364, martin.forsius@ymparisto.fi
Suomen AMAP valtuuskunnan johtaja Outi Mähönen, Lapin ELY-keskus
puh. 040 512 7393, outi.mahonen@ely-keskus.fi