Tiedote 16.11.2016 klo 7.30
Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus tiedottavat 16.11.2016
Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelman (METSO) kautta rahoitettu tutkimus tuottaa arvokasta tietoa metsälajeista, erilaisten luonnonhoidon menetelmien vaikutuksista, metsäneuvonnan haasteista sekä metsänomistajien näkemyksistä. Tutkimus palvelee METSO-ohjelman toteuttamista, seurantaa ja kehittämistä.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) METSO-tutkimushankkeissa on selvitetty esimerkiksi määräaikaisten suojelusopimusten kohdentamista.
”Uhanalaisten lajien kannalta kustannusvaikuttavinta on suojella lähtötilanteessa mahdollisimman runsaslahopuustoisia kohteita, joissa myös elävän puuston tilavuus on suuri”, kertoo Luken tutkija Juha Siitonen.
Runsaasti lahopuuta sisältävät metsät ovat lähtökohtaisesti hyviä METSO-kohteita. Kuva Jorma Knuutinen / YHAn kuvapankki.
METSO-ohjelmassa vapaaehtoisesti tarjolle tulevien kohteiden ekologista laatua ja kytkeytyneisyyttä muihin suojelualueisiin voidaan puolestaan arvioida Zonation-ohjelmistolla tuotettujen karttojen avulla. Kartoilta erottuvat potentiaaliset METSO-kohteet ovat hyvin toisiinsa kytkeytyneitä monipuulajisia metsiä, joissa on runsaasti lahopuuta ja pitkäaikainen lahopuujatkumo. Lisäksi ne olisivat hyvä lisä olemassa olevaan suojelualueverkostoon.
Tietoa biotalouden kestävyyden arviointiin
Metsien monimuotoisuuden säilyttäminen on edellytys kestävän metsäbiotalouden kehittämiselle. Heikosti tunnettujen metsälajien tutkimukseen keskittyneen PUTTE-ohjelman myötä metsistämme on 2000-luvun aikana löytynyt noin 2 000 Suomelle uutta lajia, joista lähes 550 on tieteelle kokonaan tuntemattomia. Eniten uusia lajeja on löytynyt hyönteisistä, sienistä ja jäkälistä. Samalla ymmärrys useiden lajien elintavoista ja uhanalaisuudesta on lisääntynyt.
Osa lajeista, kuten kovakuoriaiset ja luteet, voi aiempaa paremmin, kun taas vaikkapa puiden rungoilla kasvavilla jäkälillä tilanne on huonontunut. Uhanalaiset kovakuoriaiset ovat hyötyneet muun muassa hakkuille jätetyistä säästöpuuhaavoista ja luteet kulotuksista. Hitaasti lisääntyvät jäkälät puolestaan kärsivät esimerkiksi järeän lahopuun vähäisyydestä. Luonnonhoito on vaikuttanut myönteisesti esimerkiksi paahdeympäristöissä elävän perhosen, harjusinisiiven, kantaan.
”Ilman pitkäjänteistä tutkimusta emme saa tietoa metsissä tehtävien toimien vaikutuksista. Tutkimusrahoituksen turvaaminen on välttämätöntä biotalouden ekologisen kestävyyden näkökulmasta”, toteaa projektipäällikkö Saija Kuusela Suomen ympäristökeskuksesta.
Tuoreita tuloksia METSO-ohjelman tutkimushankkeista esitellään kaikille avoimessa seminaarissa Helsingin Säätytalolla 16.11.2016 klo 9.00 alkaen. Linkki seminaarin ohjelmaan.
Lisätietoja
Projektipäällikkö Saija Kuusela, Suomen ympäristökeskus, p. 02 952 51647, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Tutkija Terhi Koskela, Luonnonvarakeskus, p. 02 953 25146, etunimi.sukunimi@luke.fi
Tutkija Juha Siitonen, Luonnonvarakeskus, p. 02 953 25491, etunimi.sukunimi@luke.fi