Suomen ympäristökeskus ja Luonnontieteellinen keskusmuseo tiedottavat 4.4.2016
Tundravellamonjäkälän kasvupaikkaa Enontekiöllä. Kuva Juha Pykälä.
Kalkkikalliot ovat Suomessa harvinainen ja uhanalainen luontotyyppi, jolla tavataan paljon harvinaisia jäkälälajeja. Juuri ilmestyneessä tutkimuksessa kuvataan kalkkikallioilta kolme tieteelle uutta jäkälälajia. Kuvattavat lajit ovat ainakin Euroopassa hyvin harvinaisia ja jääneet siksi aiemmin löytämättä.
Kalkkikalliot ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Kalkkikallioiden jäkäliä on tutkittu osana ympäristöministeriön rahoittamaa puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelmaa PUTTEa. Kalkkikalliot ovat lajistoltaan hämmästyttävän monimuotoisia, ja niiltä on löydetty Suomelle uusia jäkälälajeja. Varsinainen yllätys on ollut, että tutkimuksissa on lisäksi löytynyt monia toistaiseksi tunnistamattomia mahdollisesti tieteelle kuvaamattomia lajeja. Näistä kolme ensimmäistä on nyt kuvattu tieteelle uusina lajeina. Ennen tätä tutkimusta Suomesta on kuvattu viimeisen 50 vuoden aikana seitsemän tieteelle uutta jäkälälajia.
Kolme uutta harvinaisuutta Kilpisjärveltä ja Oulangalta
Vellamonjäkälät (Atla) on yleislevinneisyydeltään pohjoinen arktisille alueille painottuva jäkäläsuku, jonka kaikki lajit ovat harvinaisia kalkinvaatijoita. Sukuun kuuluvia lajeja on aiemmin tunnettu maailmasta kuusi.
Tutkimuksessa kuvataan DNA-viivakoodin ja morfologisten erojen perusteella Suomesta kolme tieteelle uutta vellamonjäkälälajia: oulanganvellamonjäkälä (Atla oulankaensis), tundravellamonjäkälä (Atla tibelliorum) ja orvonvellamonjäkälä (Atla vitikainenii). Oulanganvellamonjäkälä on löydetty yhdeltä paikalta Kuusamosta Oulangan kansallispuistosta rotkolaaksosta kalkkipitoiselta kallioseinämältä. Tundravellamonjäkälä on löydetty yhdeltä paikalta Enontekiön Kilpisjärveltä kalkkitunturilta kalkkipikkukiveltä. Orvonvellamonjäkälä tunnetaan Enontekiöltä, Kuusamosta ja Sallasta yhdeltä paikalta kustakin. Se kasvaa rotkolaaksoissa ja tunturilla kalkkilohkareilla ja -kivillä.
Kuvatut lajit ovat ainakin Euroopassa hyvin harvinaisia ja jääneet siksi aiemmin löytämättä. Kilpisjärven ja Oulangan kalkkialueet ovat jäkälälajistoltaan merkittävimpiä alueita Suomessa, ja niillä tavataan useita kansainvälisesti harvinaisia jäkälälajeja. Alueiden erikoislaatuisuutta selittävät kalkki, pohjoisuus ja äärevät pinnanmuodot.
Geenipankissa on yksi aiemmin tunnistamaton DNA-viivakoodi oulanganvellamonjäkälästä Kanadasta ja tundravellamonjäkälästä Alaskasta. Näiden lajien päälevinneisyysalue saattaa olla Pohjois-Amerikan arktisilla alueilla, joiden jäkälälajisto tunnetaan selvästi Eurooppaa huonommin.
Tutkimus on julkaistu Lichenologist-tiedesarjassa: Pykälä, J. & Myllys, L. 2016: Three new species of Atla from calcareous rocks (Verrucariaceae, lichenized Ascomycota). Lichenologist 48: 111-120.
Lisätietoja
Erikoistutkija Juha Pykälä, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 029 525 1528, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Intendentti Leena Myllys, Luonnontieteellinen keskusmuseo LUOMUS, puh. 050 4487 454, etunimi.sukunimi@helsinki.fi
Linkit
Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma 2009-2016