Olen Katriina Alhola ja toimin erikoistutkijana SYKEn kulutuksen ja tuotannon keskuksessa. Työssäni edistän kestäviä julkisia hankintoja ja olen ollut mukana kehittämässä
Cleantech Hankintamappi -portaalia. Innovatiivisia ideoita vapaa-aikaani tuovat koululainen ja eskari-ikäinen, jooga sekä energiatehokkaan rakentamisen projekti. Puh. 0295 251 065, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Suomessa tehdään vuosittain julkisia hankintoja noin 35 miljardilla eurolla. Sipilän hallitusohjelman tavoitteen mukaan 5 % tästä kokonaismäärästä tulee kohdistua innovatiivisiin hankintoihin. Niiden avulla pyritään tehostamaan julkisen sektorin toimintaa, parantamaan pk-yritysten vientimahdollisuuksia sekä vastaamaan energia- ja materiaalitehokkuuden vaatimuksiin.
Cleantech-hankinnat tarjoavat tavoitteen toteuttamiselle erinomaisen väylän. Ne edustavat sellaisten uusien teknologioiden käyttöönottoa, jotka merkittävästi vähentävät hankinnan elinkaarenaikaisia ympäristövaikutuksia, edistävät uusiutuvan energian käyttöä ja hyödyntävät digitaalista tiedonhallintaa.
Julkisten cleantech-hankintojen jarruina pidetään hankintaosaamisen puutetta, hankkijoiden taipumusta riskin karttamiseen sekä alkuinvestointien kalleutta. Hankintahinta ja lyhyen aikavälin hyödyn optimointi sanelevat usein hankintapäätöksen, vaikka esimerkit osoittavat, että energiatehokkaisiin ratkaisuihin käytetyt eurot voivat pidemmällä aikavälillä tulla moninkertaisina kunnan kassaan takaisin. Cleantech-ratkaisun ja sen elinkaaren aikaisten kustannussäästöjen välinen yhteys tulisi tehdä näkyväksi jo hankinnan suunnitteluvaiheessa.
Myös yhteishankinnat ovat varteenotettava, mutta vielä hyödyntämätön mahdollisuus kunnille. Esimerkiksi HINKU-kunnissa toteutettu aurinkovoimaloiden yhteishankinta leasing-mallilla tarjosi kunnille vaivattoman tavan säästää energiaa ilman alkuinvestointia.
Innovatiivisten ratkaisujen edistäminen ennen hankintaprosessia eri toimijoiden kanssa on mahdollista myös hankintalain näkökulmasta. Edelläkävijäkaupungeista esimerkiksi Jyväskylä, Joensuu ja Rauma ovat oivaltaneet jatkuvan ja avoimen vuoropuhelun merkityksen innovatiivisten hankintojen luomisessa. Ennakoivaa tietoa jaetaan avoimesti tulevista hankintatarpeista ja vaikuttavuustavoitteista.
Cleantech-hankintojen edistämiseksi löytyy keinoja ja esimerkkejä, mutta tieto ja hyvät käytännöt eivät aina saavuta hankkijoita. Esimerkit ovat eri paikoissa ja hankinta-asiakirjat usein piilossa huolimatta niiden julkisuudesta.
Velvoittavuus hankinnan tarkempaan dokumentointiin, kuten tarjouspyynnön, hankintapäätöksen ja sopimuksen tallentamiseen julkiseen tietokantaan, esimerkiksi olemassa oleviin sähköisiin hankintaportaaleihin, voisi edistää tiedon välitystä. Portaalia voitaisiin edelleen kehittää ns. virtuaaliseksi markkinapaikaksi, joka yhdistäisi hankkijat ja tarjoajat ja mahdollistaisi aidon vuorovaikutuksen.
Cleantech-hankinnoissa on pyrittävä irti ajattelumallista, jossa ei uskalleta kokeilla uutta. Uuden ajattelutavan jalkauttaminen kunnan henkilöstölle on kuitenkin haastavaa, sillä usein hankintoja tehdään sektorikohtaisesti eri yksiköissä.
Loppukäyttäjien ja kuntapäättäjien sitouttaminen hankinnan vaikuttavuuden tavoitteeseen pienentäisi huolta siitä, että mahdollinen teknologiariskin toteutuminen tai muu hankinnan ”epäonnistuminen” kohdistettaisiin yhteen henkilöön tai hankintayksikköön.
Kunnissa tulisi olla ”viestintuoja”, joka jalkauttaisi cleantech-ajattelun osaksi hankintoja ja aktiivisesti etsisi hyviä esimerkkejä valmistelun tueksi. Myös kehitysorganisaatio tai kuntaverkosto voisi toimia tällaisena koordinaattorina. Kun tietoa jaetaan ja vastaanotetaan avoimin mielin, miljardit saadaan parhaiten palvelemaan innovatiivisuutta.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.