Maailma myrkyttyy ja muovittuu, elonkirjo ohenee ja ilmasto kuumenee. Ympäristötiede tuottaa synkkiä tuloksia enemmän kuin sielu sietää. Ympäristöongelmat kiertyvät myös muiksi ongelmiksi, kuten ruoan riittämättömyydeksi, pandemioiksi, pakolaisuudeksi ja eripuraksi joka voi lietsoutua sodiksi asti. Monitieteinen ympäristötiede on tarmokkaasti lisännyt tietoisuutta näistä haasteista, joiden taustalla on luonnonvarojen liikakäyttö.
Ympäristötieteellisen tarmokkuuden sivuvaikutuksena ilmastoahdistus ja sitäkin laajempi ympäristöahdistus on noussut esiin erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa. Ympäristötieto itsessään ei kuitenkaan lisää tuskaa, vaan ahdistus johtuu ensisijassa ponnettomasta politiikasta. Turhautuminen, ahdistus ja jopa viha ovat luonnollisia reaktioita, kun tieteen vakaviksi osoittamia ongelmia ei oteta tosissaan ja yritetä ratkaista määrätietoisesti. Ympäristönsuojelussa nojaudutaan liian usein toimien sijaan toiveisiin. Toivomme että tilanne ei olekaan ihan niin paha, ehkä voimme ensin keskittyä taloushuoliin, ehkäpä ekosysteemit sietävät vielä vähän lisäkuormitusta.
Ympäristötieteen synkät tulokset ovat saaneet osakseen myös epäilyä ja vastustusta. Eväitä epäilylle on antanut ongelmien monimutkaisuuteen liittyvä epävarmuus eri muodoissaan. Ympäristötutkimus käsittelee monipolvisia, laaja-alaisia ja pitkäkestoisia muutoksia, joista on vaikea saada selkoa. Ihmistoiminnan aiheuttamat ilmastojärjestelmän muutokset eivät tapahdu ylihuomenna vaan vuosikymmenien ja -satojen aikana, mutta silti ne ovat katastrofaalisen nopeita luontaisiin kehityskulkuihin verrattuna.
Tulevaisuuden riskeihin vaikuttaa suuresti se, miten tartumme ratkaisumahdollisuuksiin juuri nyt ja tässä. Mitä nopeammin toimimme, sitä helpommalla ja halvemmalla pääsemme tulevaisuudessa. Realistin on kuitenkin tunnustettava, että kaikkia vahinkoja ei voi korjata. Lajien sukupuutot ovat peruuttamattomia, eikä esimerkiksi ilmastonmuutoksen etenemistä ole enää mahdollista estää kokonaan.
Ympäristötieto voi olla myös toiveikasta
Olemme niin tottuneita kuulemaan hälyttäviä viestejä ympäristöongelmista, että kehystämme ympäristötieteen helposti pelkkänä ekologisen kurjuuden kertomuksena. Vaikka tieto luonnonvarojen ylikulutuksesta, saastumisesta ja ekosysteemien heikkenemisestä on tärkeää, yhtä olennaista on tieto, joka auttaa luomaan kestävää ja iloista elämää kaikille.
Tarvitsemme ympäristötiedettä, joka tarjoaa myös realistista toivoa. Ongelmien rinnalle on nostettava erilaisia ratkaisumahdollisuuksia. Niiden hyödyistä, kustannuksista ja epävarmuuksista on puhuttava avoimesti. Tällaisen tiedon on myös päästävä päätöksenteon ytimeen. Erityisen tärkeää on ohittaa lyhytnäköinen talouskasvun tavoitteluun takertunut ajattelu, jossa aidot investoinnit ympäristöön ja hyvinvointiimme sysätään syrjään näennäisiä taloudellisia säästöjä tai voittoja tavoiteltaessa.
Ratkaisuna reilu kestävyysmurros
Nykyinen talousajattelumme perustuu hatarapohjaiseen toiveeseen jatkuvasta kasvusta. Toive on valheellinen ja vaarallinen, sillä nykytietämyksen valossa rajoittamaton talouskasvu johtaa luonnonvarojen ehtymiseen ja ekosysteemien toiminnan rapautumiseen ilman takeita ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisestä. Tarvitsemme siirtymän talouskasvua tavoittelevasta toivetaloudesta hyvinvointia planeetan rajoissa rakentavaan reaalitalouteen. Tätä voi kutsua reiluksi kestävyysmurrokseksi.
Reilu kestävyysmurros tarkoittaa luonnonvarojen säästäväiseen käyttöön pohjautuvaa, koko yhteiskuntaa koskevaa nopeaa ja laaja-alaista muutosta, jossa huomioidaan samanaikaisesti oikeudenmukaisuuden eri ulottuvuudet ja eri aikajänteillä ilmenevät, eri toimijoihin kohdistuvat erilaiset vaikutukset. Samalla reilu kestävyysmurros painottaa realismia siitä, että kaikkia toiveita ei voi eikä pidä toteuttaa. Kyltymättömän kasvun sijaan taloutta on suunnattava niin, että sen avulla voidaan tehokkaasti turvata kaikkien kohtuulliset tarpeet pysymällä samalla planeetan ekologisen rajojen sisällä.
Jari Lyytimäki: Toimin johtavana tutkijana Syken Yhteiskunnan muutos -yksikössä.
Lue myös Tiedepolitiikka-lehdessä (4/2023) ilmestynyt puheenvuoroni ”Enemmän iloa irti ympäristötieteestä!”
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.