Uutinen 15.11.2018 klo 15.01
Kuva: Leibniz Centre for Agricultural Landscape Research (ZALF)/ Wilfried Mirschel.
Kansainvälinen tutkimusryhmä havaitsi, että vehnän ja maissin viljely kärsivät kuivuudesta enemmän kuin kuumuudesta. Tällä havainnolla on suuri merkitys pohdittaessa sitä, miten ruuantuotanto sopeutuu muuttuviin ilmasto-oloihin.
Liian kuumaa ja liian kuivaa: menneenä kesänä koettiin maataloudessa isoja menetyksiä sekä Suomessa että muualla Euroopassa. Sään ääri-ilmiöt lisääntyvät tulevaisuudessa ja maataloudessa on kiireesti sopeuduttava muuttuneisiin oloihin. On muutettava maanviljelystapoja ja jalostettava kestävämpiä lajikkeita. On tutkittava, ovatko kasvit herkempiä kuivuudelle vai kuumuudelle.
Kansainvälinen tutkimusryhmä, johon kuului Suomen ympäristökeskuksen ja saksalaisen Leibniz Centre for Agricultural Landscape Research-tutkimuslaitoksen edustajia, tarjoaa kiperään kysymykseen ratkaisun Nature Communications- tiedejulkaisun artikkelissaan.
Tutkimusryhmä selvitti ensimmäistä kertaa laajamittaisesti, mikä vaikutus kuivuudella ja toisaalta kuumuudella on Euroopan viljasatoihin nykyisessä ja tulevassa ilmastossa.
”Kun viljelijät ja kasvijalostajat saavat paremman kuvan siitä, onko kuivuus vai kuumuus viljelylle suurempi uhka, he voivat valita sellaisia viljelykasveja- ja menetelmiä, jotka parhaiten soveltuvat muuttuneisiin oloihin”, Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Stefan Fronzek uskoo.
Äkkipäätään voi tuntua omituiselta erottaa kuumuutta ja kuivuutta toisistaan, koska pellot yleensä kuivuvat lämpöaaltojen aikana. Tämä ero on kuitenkin olennaista tehdä. Kasvien suojautumismekanismit ovat erilaisia kuivuuteen kuin kuumuuteen sopeuduttaessa. Tutkijat havaitsivat, että vehnä ja maissi kärsivät kuivuudesta enemmän kuin kuumuudesta.
Jos maataloudessa jatketaan nykyisten viljelylajikkeiden ja menetelmien käyttöä, ilmaston muuttuessa maissisadot pienenevät, mutta vehnäsadot kasvavat. Lämpöaallot eivät pienennä Euroopan mittakaavassa vehnä- ja maissisatoja, jos sademäärät pysyvät riittävinä. Kuivuus sen sijaan vaarantaa maissisadon. Katovuosien jälkeen kuivuus on ongelmallista sekä maissin että vehnän viljelylle, eikä ilmakehän kasvanut hiilidioksidimääräkään auta asiassa – muussa tapauksessa hiilidioksidin kasvu lisäisi satoja, mutta kuivuus estää sen.
”Kun nyt tiedetään, että kuivuus tulee olemaan suurempi ongelma, viljelijöiden ja kasvinjalostajien kannattaa ryhtyä kehittämään kuivuuteen soveltuvia uusia kasvilajikkeita sekä viljely- ja kastelumenetelmiä”, Stefan Fronzek kannustaa.
Ennuste kuivuuden aiheuttamalle maissin ja vehnän satokadolle vuosille 2040-2069,
suurempikokoinen kuva.
Lisätietoa
- erikoistutkija Stefan Fronzek, Suomen ympäristökeskusSYKE p. 0295 251 122, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
- Scientific publication: Webber, H., F. Ewert, J.E. Olesen, C. Müller, S. Fronzek, A. Ruane, B. Ababaei, M. Bindi, M. Bourgault, R. Ferrise, R. Finger, N. Fodor, C. Gabaldón-Leal, T. Gaiser, M. Jabloun, K.-C. Kersebaum, J.I. Lizaso, I. Lorite, L. Manceau, P. Martre, M. Moriondo, C. Nendel, A. Rodríguez, M. Ruiz Ramos, M.A. Semenov, S. Siebert, T. Stella, P. Stratonovitch, G. Trombi and D. Wallach (2018). Diverging importance of drought stress for maize and winter wheat in Europe. Nature Communication 9:4249
- Leibniz Centre for Agricultural Landscape Research (ZALF)- tutkimuslaitoksen tiedote: http://www.zalf.de/de/aktuelles/DokumenteMeldungen/Pressemitteilungen/2018_10_15_PM_NatureComm_Webber_engl.pdf