Ihmisten toiminta jättää jälkiä ja muuttaa ympäristöä. Osa muutoksista liittyy haitallisiksi tunnistettuihin aineisiin ja niiden aiheuttamaan ympäristön laadun huonontumiseen. Maaperään päätyneet kemikaalit ja haitallisia aineita sisältävät jätteet voivat vaatia alueen puhdistamista.
Vaikka haitallista ainetta löytyy maaperästä, ei se vielä tarkoita, että niistä aiheutuisi terveys- tai ympäristöhaittoja. Aineet ovat maaperässä usein pieninä pitoisuuksina, eivätkä siten yleensä ole ihmisille välittömästi myrkyllisiä, toisin kuin usein ajatellaan. Terveyshaittoja voi tulla silloin, jos ihminen pääsee altistumaan haitallisille aineille, ja altistus on riittävän suurta.
Nykyisen käsityksen mukaan maaperän haitallisten aineiden aiheuttamat terveyshaitat ovat Suomessa harvinaisia. Ne ovat kuitenkin mahdollisia erityisesti silloin, kun juomavetenä käytetty pohjavesi pilaantuu. Pahimmillaan tuhannet ihmiset altistuvat vesilaitoksen jakaman veden kautta haitallisille aineille ja kokevat haitallisia terveysvaikutuksia.
Haihtuvat yhdisteet voivat puolestaan päätyä rakennusten perustusten läpi sisäilmaan. Toisinaan haitta-aineet aiheuttavat myös esimerkiksi hajuhaittaa. Maassa ryömiville ja leikkiville lapsille käsistä suuhun joutuva maa voi aiheuttaa riskiä.
Nyt painotetaan riskien selvittämistä tapauskohtaisesti
Alueen puhdistamisen syynä on usein maankäytön muuttuminen ja alueelle rakentaminen, tai alueen myynti tai vuokraus. Syynä ei tällöin välttämättä ole ympäristön tai terveyden suojelu. Puhdistuksen tavoitteena voi olla maankäyttömahdollisuuksien laajentaminen, puhdistusvastuiden ja taloudellisten riskien poistaminen, alueen arvon ja arvostuksen lisääminen tai tarve poistaa huolta ja pelkoa aiheuttava tekijä. Todella harvoin puhdistuksen tavoitteena ovat luonnonsuojelulliset syyt.
Myös perusteeton epäily alueen pilaantumisesta ja terveyshaitoista, tai yksittäisissä tutkimuspisteissä mitatut, tavanomaisesta poikkeavat haitallisten aineiden pitoisuudet saattavat johtaa tarpeettomiin ja kalliisiin puhdistustoimiin.
Tämä juontaa 1990-luvulle, jolloin haitallisille aineille määritetyt SAMASE-raja-arvot käynnistivät puhdistustoimet kategorisesti. Tavoitteena silloin oli lähes poikkeuksetta haitallisten aineiden poistaminen kokonaan, jolloin aluetta voitaisiin käyttää kaikkiin mahdollisin tarkoituksiin, esimerkiksi asuinrakentamiseen. Varmuuden vuoksi turvauduttiin ylimitoitettuihin toimiin.
Nyt kun Suomessa on puhdistettu alueita jo noin neljännesvuosisadan ajan, käsitykset pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tarpeista ja tavoitteista ovat muuttuneet. Tutkimustiedon karttuessa toimintaa ohjaavia säännöksiä ja ohjeistuksia on muutettu painottamaan tapauskohtaisen todellisen riskin selvittämistä ja puhdistustavoitteen asettamista. Tavoitteena on puhdistusten kohdentaminen ongelma-alueisiin ja niiden todellisiin ongelmiin.
Asenteet ja toimintatavat muuttuvat hitaasti. Edelleen osa pilaantuneista alueista pudistetaan vain varmuuden vuoksi. Parhaimmillaan epäily alueen pilaantuneisuudesta väistyy siinä vaiheessa, kun alueella tehdään selvityksiä. Todellisten ongelmien edessä on tietenkin käärittävä hihat ja ryhdyttävä toimiin.
Olen Outi Pyy, koulutukseltani DI. Olen työskennellyt ympäristöhallinnossa pilaantuneiden maa-alueiden ongelmien parissa 1980-luvun loppupuolelta lähtien ja havainnut, kuinka ymmärrys maaperän pilaantumisesta ja sen aiheuttamista haitoista ovat muuttuneet vuosien mittaan.
Puh. 0295 251 530
etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa