FinnWatchin julkistama raportti Hiilenmustia alihankintaketjuja - Miten suomalaiset yritykset hallitsevat riskimaissa sijaitsevien alihankkijoidensa kasvihuonekaasupäästöjä julkaistiin viikko sitten. Helsingin Sanomien raportista tekemä uutinen sai aikaan mielenkiitoisen, noin 80 tviitin tviittiketjun.
Raportin mukaan maiden – myös Suomen - kasvihuonekaasupäästöjä tulee tarkastella myös maan rajojen ulkopuolella, koska tavaroita tuodaan ulkomailta. Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho tulkitsi - joko tietämättömyyttään tai tahallisesti, raportin uutisoinnin ”kaksinaismoraaliseksi”. Hän väitti tviitissään, että laskelma pyrki yksipuolisesti osoittamaan asiakkaiden (lue suomalaisten) olevan syyllisiä esimerkiksi Kiinan päästöihin.
FinnWatch vastasi Halla-aholle, että kyse on tuonnin ja viennin tarkastelusta, joka tuo esiin sen tosiasian, että kulutus aiheuttaa päästöjä eri puolilla maailmaa, koska osa päästöistä syntyy siellä, missä tuotteita tehdään.
Tviittiketju ei loppunut siihen, eikä se rajoittunut kulutuksen tarkasteluun. Alkuperäisen raportin pääviestiä korosti noin 10 prosenttia tviiteistä. Tviiteistä 20 prosenttia pyrki syventämään pohdintaa kulutuksesta.
Mutta lähes 40 prosenttia tviiteistä tuki Halla-ahon alkuperäistä väärinkäsitystä sen eri muunnelmilla. Noin 20 prosenttia viesteistä liittyi keskustelussa olevaan aihepiiriin, mutta kommentoi varsinaisesti jotakin muuta asiaa, esimerkiksi kaksinaismoraalia yleensä. Reilu 10 prosenttia harhautui kokonaan aihealueen ulkopuolelle – tviitit olisivat voineet olla melkein missä tahansa viestiketjussa.
Tviittien sisältö |
Lukumäärä |
% |
Halla-ahon väärinkäsityksen tuki ja toistaminen |
31 |
39 |
Kulutuksen problematisointi |
16 |
20 |
Inspiraatiota tviiteistä, mutta ei varsinaisesti käsittele kulutusta |
14 |
18 |
FinnWatchin raportin viestin alleviivaaminen |
9 |
11 |
Harhapolku |
9 |
11 |
Tarkastellut tviitit yhteensä |
79 |
100 |
Faktaresistenssi on todellinen ilmiö
Viestiketju osoitti ainakin sen, että faktaresistenssi (omasta kannasta kiinni pitäminen, vaikka tosiasiat osoittavat sen perustuvan väärinkäsitykseen tai virhetulkintaan) on todellinen ilmiö. Toinen havainto on, että vaikka jokin aihe saa tviiteissä sinänsä tärkeää huomiota, pääviestit eivät välttämättä välity keskusteluissa.
Lisähaastetta FinnWatchin tapauksessa toi varmasti se, että osa keskustelijoista oletti FinnWatchin ajavan agendaa, joka ei heitä miellytä: ”senttaavat lobbarijärjestön tiedotetta. Taitaa olla köyhä uutispäivä.”
Yhteensä noin kolmannes tviiteistä oli asiallisia ja pyrki viemään keskustelua eteenpäin. Sitä on kaikesta huolimatta pidettävä hyvänä tuloksena, varsinkin, kun ottaa huomioon, että keskustelu lähti liikkeelle provokatiivisesta virhetulkinnasta (jota asianomaisen ketjun käynnistäjä ei koskaan katsonut tarpeelliseksi oikaista).
Ongelmana on polarisointi. Kaikki tutkimus, joka tarkastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä tai arvioi politiikkaa on altis ideologisesti värittyneille tulkinnoille. Kun viestitetään yhteiskunnallisesti merkityksellisten tutkimusten tuloksista, äärimmäisyyksiin meneviä tulkintoja ei voi välttää kokonaan. Faktaresistenssi torjuu teflonia tehokkaammin uuden tiedon tarttumista joidenkin keskustelijoiden ajatusmaailmaan.
Etukäteispohdinta voi auttaa välttämään primitiivireaktioiden käynnistymistä
Tutkimusviestijän tulisi pohtia miten tuoda esiin havaintoja siten, että potentiaaliset keskustelijat joutuvat aidosti miettimään mitä uudet tutkimustulokset merkitsevät. Tämä vaatii viestijältä kykyä ymmärtää etukäteen erilaisten päättely- ja argumentaatioketjujen logiikkaa (ja jopa logiikan puutetta). Parhaimmillaan etukäteispohdinta voi auttaa välttämään ainakin joidenkin primitiivireaktioiden käynnistymistä.
Keskustelin taannoin arktisen yhteistyön puitteissa tutkimustulosten viestinnästä amerikkalaisen tutkijan kanssa. Hän työskentelee paljon USA:n kongressin ja kongressiedustajien kanssa ja kertoi, kuinka hän joutuu välttämään tiettyjä sanoja estääkseen keskustelun ajautumista umpikujaan. ”Ilmastonmuutos” kuuluu näihin.
Tämä on surullista, mutta korostaa samalla sitä, että haettaessa ratkaisuja ihmiskunnan, ja jopa yhden pienen maan, suuriin haasteisiin sanoilla ja teoilla on kiinteä yhteys. Puheiden ja tekojen yhteys käynnistää säännöllisesti pohdintaa filosofien ja juristien keskuudessa. Mutta muutkin joutuvat miettimään asiaa varsinkin, kun tuloksia esitetään sosiaalisessa mediassa. Tämän FinnWatch-tviittiketjukin osoitti.
Mikael Hildén johtaa SYKEn Ilmastonmuutoksen strategista ohjelmaa ja Strategisen tutkimuksen ohjelmaa hiilineutraaliudesta ja resurssiniukkuudesta. Hän yrittää torjua ilmastonmuutosta, mutta ilahtuu viiniköynnöstensä sadon kasvusta.
Blogikirjoittajien näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä ne edusta Suomen ympäristökeskuksen virallista kantaa.