Tausta
Uusien ja laajalti käytössä olevien kemikaalien käyttö ja esiintyminen elinympäristössämme tunnetaan huonosti, vaikka niitä käytetään paljon kuluttajatuotteissa kuten viihde-elektroniikassa, tekstiileissä ja rakennusmateriaaleissa. Toimenpiteiden suuntaamista ja mitoittamista varten on hankittava luotettavaa, alueellisesti ja kansallisesti kattavaa ja vertailukelpoista tutkimus- ja seurantatietoa altistumisesta ja niiden esiintymisestä ympäristössä.
Arktisen ympäristön seuranta- ja arviointiohjelma, (Arctic Monitoring and Assessment Programme, AMAP) on Arktisen neuvoston alainen asiantuntijaohjelma, jonka tehtävänä on 1990-luvulta alkaen ollut arktisen ympäristön tilan seuranta ja arviointi, mukaan lukien ihmisen terveyden ja ympäristön tilan väliset vuorovaikutukset. Suomen arktinen strategia edellyttää, että Suomen pohjoisten alueiden ympäristömyrkkyjen nykytilanteesta ja kehityksestä tehdään päivitetty arvio. Pohjois-Suomesta on kaukokulkeutuvien kemikaalien seurantatietoa joidenkin maailmanlaajuisen Tukholman yleissopimuksen (Pysyvät orgaaniset yhdisteet, POP) puitteissa rajoitettujen tai kokonaan kiellettyjen yhdisteiden osalta. Monet aineet on vasta 2000-luvulla tunnistettu pysyviksi ja kaukokulkeutuviksi ympäristömyrkyiksi. Näitä ovat esimerkiksi useat bromia sisältävät palonestoaineet sekä fluoratut pinta-aktiiviset aineet, joita useita käytetään laajalti.
Tavoite
Hankkeessa tuotetaan ajantasainen asiantuntija-arvio siitä, mitä elohopean ja POP-yhdisteiden sekä niitä korvaavien uusien yhdisteiden pitoisuuksista Suomen pohjoisilla alueilla tiedetään. Tämä hanke on kansallinen arviointi, jossa hyödyntämällä viimeaikaista tutkimusta luodaan kokonaiskuva siitä mitä tiedetään Suomen Lappiin kaukokulkeutuvista ympäristömyrkyistä, niiden mahdollisesta muutoksesta ja tulevaisuuden skenaarioista, vaadittavista riskinhallinta toimenpiteistä ja tulevista tiedontarpeista. Tämän arvion perusteella tunnistetaan mahdollisuudet ja tehdään ehdotuksia siitä millaisiin toimiin Suomen tulisi ryhtyä näiden aineiden riskinhallinnan, ympäristön seurannan, biomonitoroinnin ja riskiviestinnän suhteen. Edellinen vastaavanlainen selvitys Suomen osalta on tehty vuonna 2002.
Mikäli hallinnolla ei ole riittävästi mitattua tietoa ympäristömyrkyistä, ei voida arvioida niille altistumista eikä suunnitella asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä tai todistaa ettei riskiä ole. Altistumisen seurannan tärkeys on myös nostettu esiin Kansallisen vaarallisia kemikaaleja koskevan toimintaohjelman tarkistuksessa 2013. Myös Suomen kansainvälisen kemikaalien hallinnan strategian tulee perustua ymmärrykselle aineiden käyttäytymisestä, eliöiden ja ihmisen altistumisesta, ympäristö- ja terveysriskien arvioinnista, riskien hallinnasta ja viestinnästä.
Hankkeen toteuts
Hanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus joka vastaa myös ympäristötietojen tulkinnasta. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL vastaa ihmisen altistumisen ja terveysvaikutusten arvioinnista ja Ilmatieteen laitos aineiden kaukokulkeutumisen ja kuormituksen kehittymisen arvioinnista. Laitokset yhdessä vastaavat koottujen tietojen tulkinnasta ja niiden pohjalta esitetyistä toimintavaihtoehdoista.
Kirjallisuus
J. Mannio, S. Kauppi, T. Seppälä, H. Kiviranta, P. Ruokojärvi, M. Viluksela, P. Rantakokko, H. Hakola, P. Anttila ja K. Kyllönen 2016. Long-Range Transported Contaminants in Northern Finland (LAPCON) (PDF 366 kt, eng.). Posteri Arctic Frontiers-konferenssi, Norja, Tromssa 28.1.2016
Lisätietoa
Erikoistutkija Sari Kauppi, Suomen ympäristökeskus Syke, etunimi.sukunimi@syke.fi